Tonight is fine

*Istuu taas hiukset pystyssä ruudun edessä, kirjoja lojuessa siellä täällä ja ajatukset rullaten ihan uusissa sfääreissä*

Jostain kumman syystä ihan party mood päällä. Tänään oli viimeinen virallinen koulupäivä tältä keväältä.

(Tokihan minä vielä kirjastossa pyörin muutamia rästitehtäviä väsäten... Heh heh.)

Nyt alkaa pommitusten valmistaminen. Täysillä panoksilla ahdistelemaan vaihtokoulua, duunipaikkaa jne.

Sinne on pakko päästä... hinnasta viis!

Viimeisimmät tutorkeskustelut olivat varsin paljon antavia. Muisti taas ne asiat mitkä ovat tärkeitä. Oppi jälleen hahmottamaan vahvuutensa ja heikkoutensa. Ja jostain kumman syystä näin lukukauden lopussa syttyi perfektionistisuuden liekki liehumaan ja kova hinku täysiin suorituksiin ja hyviin arvosanoihin. Hyvä ajoitus?.. *silmien muljautus*

No parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Olen alkanut viime aikoina funtsimaan vakavasti alkuperääni. Itsetuntemuksen lisääntyessä on itsensä rajoittaminenkin vähentynyt. Tämä on lisännyt ihmetystä ihmisten reagoimattomuuteen.

Siis suomalainen näyttää aina samalta oli suru tai ei.

- Jos vituttaa, sen erottaa hienoisesta rypystä kulmien välissä.

-Jos on mahtava päivä ovat mahdollisesti naururypyt himan syventyneet tai kasvoilla ujon vieno hymy.

-Jos surettaa silmissä on mahdollisesti hieman lasittuneempi kostean tyhjä katse. (Turhan usein tämä kylläkin johtuu hieman miestäkin vahvemmasta litkusta..).

Juuri näiden syiden takia tunnen itseni välillä varsin ulkopuoliseksi. Jos minulla on huono päivä niin kyllä sen kaikki varmasti näkevät. Jos onnistun niin sen viimeistään huomaa auditiivisesta vasteesta.

Kun muut ovat nätisti omalla tontillaan, minä sinkoilen maantienkiitäjän joka sopessa ja notkelmassa.

Joskus olisi vain hyvä olla hillitty harmaa varpunen.

- Ei joutuisi silmätikuksi.
-Ei joutuisi vittulun kohteeksi.
-Ei joutuisi ihmisten mustamaalaamaksi.
........

Ja ei luultavasti olisi niin räväköitä mahdolisuuksia päästä kiitämään tietänsä ylös?

Nyt hyvää neuvoa noudattamaan: fokusoimaan energiansa vain muutamaan tärkeämpään asiaan ja löydän itseni sieltä minne haluan ehkä sadan vuoden päästä.

Ensin täytyy väsätä lista tärkeimmistä tavotteistani...

*Istuu pienemmässä kyyryssä ikean lukulampun alla, kieliposkella kynää järsien ja raapustelee epämääräisiä harakanvarpaita paperille ajottain kiljaisten innostuksesta, toisinaan raaputtaen kulmat kurtussa ja huulet mutrussa ohimoitaansa*