Blogi

Tuossa lattialla maatessa oliivinvihreän mattoni päällä, vatsalihasten tekemisen jäljiltä, raajat sojottaen joka suuntaan, lähti ajatukset taas juoksemaan maantienkiitäjä rataansa.

Katselin kattolamppuani. Itse asiassa muovinen "kristalli"kruunu. Musta sellainen. koristeellinen. Niin tyyliäni. Sopii tumman puhuviin huonekaluihini, kultaraamiseen peiliini ja intialaissävytteiseen värimaailmaan.

Taustalla soi tällä kertaa Jippu.

Ihmissuhteet ovat edelleen tuo suuri mysteeri elämässäni. Maailmassa on monia kieliä, erillaisia kehon kieliä, kuvakieliä, auditiivisia ärsykkeitä jne. vain sitä varten, että ymmärtäisimme toisiamme.

Silti jätämme niin paljon sanomatta.

Onko kieli luotu valheiden suoltamiseen ja oman statuksen nostattamiseen muiden silmissä?

Harvakseltaan törmää ihmistyyppiin joka kovaan ääneen vakuuttaa paremmuuttaan,kehuu saavutuksillaan ja tarvittaessa sanallisest nuoleskelee ruskealla kielellään niitä, joiden kokee olevan nokkimisjärjestyksessä häntä ylempänä.

Kun ihminen tietää oman arvonsa ja sen mitä on, ei hän tarvitse sanoja tuodakseen minänsä esille.

Keho kertoo paljon enemmän kuin tuhat sanaa.

Se miten silmät paljastavat totuuden sanojen takaa, kuinka painonsiirto tapahtuu käsien suojellessa sydäntä puolustuksena, kuinka haasteen kohdatesa puraisee omaa alahuultansa jne...

Kaikki tämä kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Lisämausteena olen oppinut myös enemmän palpoimaan/observoimaan totuuden/tarinan sanojen takana.

Ennenkin kyseisen taidon on omannut, mutta luottamus siihen, että näkee enemmän kuin mitä omat silmät kertovat, on vasta nyt lähtenyt kasvamaan.

Jos siis kieli on luotu kommunikointiin, miksi käytämme sitä peittelemään totuutta sen sijaan, että sanoisimme asiat suoraan niille, jotka ovat menettäneet kosketuksensa, sekä omaan kroppaansa, että muiden kehonkielen lukemiseen?
---------

Anyway.

Olen päättänyt opetella hiljaisuuden salat.

Minä. Äänekkäistä äänekkäin, jonka nauru aiheuttaa maanjäristyksiä maailman toiselle puolelle?

Kyllä. Hiljaisuudessakin on voimaa.

Mutta sitä ennen minun on opittava hallitsemaan hermojani ja terävää kieltäni. Mullehan ei vittuilla..

Niin se metsä vastaa kun sinne huudetaan, mutta jos se vaikka kerrankin olisi vastaamatta?!

Vaarana on, että samalla opin jälleen tunteiden sisälläpitämisen taidon ja syön sen mitä olen pikkuhiljaa sisältä ulospäin kunnes jäljelle jää vain punainen leijonanharja.

Siis typerät ihmiset: ne jotka eivät kuuntele, ne jotka muuten vain ketuttavat ominaisuuksillaan, ne jotka eivät osaa perustella mielipiteitään, ne jotka eivät sano asioita suoraan, ne jotka keskittyvät ulkonäkönsä ympärille ja kuvittelevat sen tuovat siunauksia elämään, ne jotka tekevät miettimättä seurauksia, ne jotka eivät osaa keskustella, ne jotka kouraisevat takapuoltani ja sitten ihmettelevät bitch släppiä poskellaan, ne joilla ei ole minkäänlaisia käytöstapoja, ne jotka eivät tajua huolehtia hygieniastaan, ne jotka jäävät laiskuuttaan tuleen makaamaan, ne jotka näkevät vain oman napansa, ne jotka eivät ymmärrä suklaan jumalallisuutta, ne jotka eivät osaa edes riidellä, ne jotka eivät osaa nauraa itsellensä.....

Niin siis juuri te saatte mahdollisesti tulevaisuudessa hetken hiljaisuuden osaksenne.

Siis mahdollisesti.

Luvassa bimboiluksi luokiteltavaa London phonegirl tekstiä:

Perjantai avarsi mieltä ja löysin eräänlaisen kontaktin yhden luokkalaiseni kanssa. Viime vuonna oli vielä niin pikku vanhaa tyttöä, mutta nykyään on jotenkin kasvanut muotista ulos johonkin tasaisempaan.

Mahtava tapaus.

Tunneissa parasta tällä kertaa diagnostiikan ja tekniikan yhdistäminen.

Paha kyllä heviä shittiä tuli koko päivän mitalla ja loppupäivästä makasin lyötynä plintillä tuijotellen tyhjyyteen.

Tietysti iltavuoro töissä joka meni muuten loistavasti. Pääsin jälleen aukomaan suutani kyseenalaisissa tilanteissa.

Esimerkiksi mietimme, miksi osa asiakkaista on ahteriin ammuttuja karhuja jne.

Heitin sitten välkympänä hetkenä kaikille tutun kommentin:
"Sen näkee naamasta kun lakkaa saamasta!"

Lisää vettä myllyyn: arvelimme koko reklamoijan ja reklamoijan miehen avausten johtuvan kuivasta kaudesta.

Mitenköhän aisiakkaat reagoisivat jos siirtyisin reklamaatio tilanteessa hiukan lähemmäs ja kuiskaisin korvaan: "Tiedän mikä oikeasti on vikana..." ja kun asiakas katselee ihmeissään, nappaan kädestä kiinni ja alan kertomaan muista mahdollisuuksista ja olotilaa helpottavista tekijöistä todeten meille kaikille joskus tulevan kuivakausia eteen.

Mites sitten ihmiset jotka tuntuvat 24/7 oleman yber kierroksilla ja happy happy?

Siis nehän saavat ja koko ajan!
Huudahdin sitten takahuoneessa räkäisen naurun saattelemana: "Juuh juuh! Tää mun 24/7 duracell pupu iloisuus johtuu vain ja ainoastaan siitä, että munaa tulee 24/7! Ikkunoista, ovista... siis joka puolelta vaan munaa ja munaa!!! Siis täähän on mennyt ihan urheilun puolelle!!!"

Ja tietysti ovi myymälään oli auki ja muutama asiakas oli eksynyt liikkeen sisäpuolelle ja tietysti kuullut sanomiseni...

Voi luoja.

Milloin opin pitämään suuni kiinni?
---------------
Mummistani on kehittynyt aikamoinen juoruiluja ja naapureiden kyttääjä.

Aivan ihana ihminen, mutta se kysely minusta ja tiedoistani koskien muita ihmisiä alkaa pikku hiljaa syömään mieltä.

Joka tapauksessa pe loppuilta meni mummini kanssa höpötellessä, vanhempieni kanssa yksillä ja pyörittelinkin silmiäni antoisasti kotiinpäin lähtiessäni.

Kummallinen suku. Ei voi muuta sanoa.
----------------
Lauantaina aurinko paistoi korkealta ja kauppakeskuksessahan pauhui aivan loistavaa musiikkia tapahtuman vuoksi.

Jammailin sitten tunteella tasoja puhdistaessa, hyllyjä täyttäessä ja pieniä korjailuja tehdessäni.

Varsin monella oli hymy herkässä minut nähdessään ja päivähän oli upea!

Pian pikkulaukkuineni olinkin jo matkalla rinsessalle.
------------
Korkkarikausi korkattu! Sipsuttelua 15cm koroilla ja hamosessa käytäviä, tanssilattiaa jne. pitkin.

Iltahan meni varsi perinteisellä kaavalla ja liidinkin seurueesta toiseen perhosen tavoin.

Mahtavia ihmisiä ja mitä läppää.

Sain kaikki uskomaan, että olen puoliksi englantilainen ja ilmeisesti paapatinkin lontoota puolet illasta.

Mikä teitä miehiä muuten vaivaa?!

Yhdelle kundille heittäydyin sitten dramaattiseksi ja monta kertaa mm. käskin kundin painua v*ttuun, vertasin mm. nurkkiin kuseksivaan koiraan ja muutenkin annoin palaa verbaalisesti hyvien tapojen ulkopuolella.

Kuitenkin illan päätteeksi löysinkin itseni herkästä ja hellästä hetkestä saman kerron julkisesta WC:stä.

Ei luoja.

Ei siinä mitään. Kundihan oli mitä mukavin, komein ja kiltein. Viihtyi seurassamme pitkin iltaa useaan otteeseen. Taisi kuitenkin ilmeisesti minun mielestäni tehdä jotain varsin idioottimaista. (Pokata toista tyttö?..Hmm..) ja tietysti vedin herneen nenääni?

(Jep. Kundit jotka kolahtavat. Tiedoksi. Jossain vaiheessa vedän herneen nenään ja alan draamailemaan...)

Kun sitten suutahdin niin siltikin kundi jaksoi riiata monta monta tuntia huomiotani. Terävistä sanoistani huolimatta.

Tahtoi jopa nukkumaan viereeni vaikka, varsin terävästi kommentoin, että painu nyt sinne omaan punkkaan niin ei... Lopulta heräsin varsin media seksikkäästi hytistäni namu kundi vieressäni, hiukset pystyssä ja varsin eksoottinen maku suussani.

Tämä hetki muuten ikuistettiin ja saankin ikuisen muistutuksen joka juhlapyhä postin kautta kortin muodossa ystäviltäni.

Kiitti kaverit.

No mutta joka tapauksessa opin itsestäni jälleen jotain uutta.

Kohtelias ja kiltti käytös eivät aina takaa hyvää tulosta. Pokalla vaan sanoo suoraan mitä ajattelee ja tekee asiat tunteen mukaisesti. Jos vituttaa, ole vittuuntunut Ihastuttaa, näytä se! Suututtaa, huuda!

Olemalla oma itsensä, näyttämällä mielipiteensä ja olemalla rehellinen, (Vaikka se ei ole aina niin kaunista) pääsee varsin pitkälle. Vaikka se joskus tarkoittaa jopa dominamaista käytöstä. Mutta sillä saakin pojan kuin miehenkin syömään kädestään... Ei luoja.. Vaikea nainen herättää miesten metsästysvaiston? Hmm..*naureskelee itseksensä*

Mutta niinhän se menee: Paras coktail ikinä on paratiisi ja helvetti samassa paketissa!

Lopulta kun pääsimme rantautumaan odotti puhelimessa muutamat viestit. Juuri tämä edellisen viikon treffi seura ja eks-kihlattuni mainittakoon.

Uusi treffejä sopimaan ja puhumaan asioista taas niin "suoraan" eks-kihlattuni kanssa.

Selkeästi kundi kaipaa jne. edelleen ja tokihan minullekkin vaikea paikka puhua asioista ja puhdistaa ilmaa väliltämme.

Kuitenkin jälleen törmäsin hyvin jännään asiaan.

Suoraan ei asioita voinnut sanoa ja kaikki oli niin helvatan vaikeaa. Taas piti rivien välistä selkoa ottaa.

Minun on pakko sanoa, että arvostan rehellisyyttä selväpäisyyden muodossa. Turha kertoa totuuksia kauheassa tuubassa vaan mielummin ottaa kiinni, katsoo silmiin ja sanoo suoraan mikä mielessä pyörii.

Jos eks-kihlattuni olisi pari maagista suoraa sanaa sanonut olisin antanut samantien kolmannen tilaisuuden.

Aivan.

Infoksi siis käyttöopas tämän tytön sielunmaisemaan: Sano asiat suoraan ja ilman turhanpäistä diipadaapaata. Sillä säästää aikaa ja vaivaa. BTW: Ei aina ne sanat vaan ne teot!

Tämä tyttö omaa raksa miehen huumorintajun ja varsin loogisen näkökulman maailmaan.

Sitä paitsi mikään ei ole kuumempaa kuin se, että mies ilmestyy eteeni, kröhäsee kerran miehisesti, katsoo silmiin ja sanoo suoraan: "Tahdon sut ja vain ja ainoastaan sut. Vaikka pitäisi riiata suo monta vuotta ja hakea kuu sulle taivaalta (muuta siirappista tekstiä)... what ever it takes...tuun saamaan sut.

Unohtamatta loppu fanfaariksi sopivaa omistajan elkein tapahtuvaa äijämäistä naisensa takapuolen kouraisua! AH!

Joka tapauksessa: Monta kokemusta rikkaampana, rajojaan kokeilleena, taistelun voittaneena ja uusi numero puhelimessa on hyvä siirtyä jälleen opiskelija moodiin.

Tentti edessä, miljoona kirjallista tuotosta tehtävä ja ja...

No turha panikoida. Aika ottaa härkää sarvista, sekä ryhtyä työn touhuun ja viikonloppuna voisinkin perehtyä laivakundin anatomiaan perusteellisemmin.

Kerran sitä eletään, joten parasta ottaa ilo kaikesta mistä voi. Ilman kokemuksia on turha puhua kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Ja illallahan tämä tyttö eksyy viikottaiseen lenkkisaunaansa peseytymään edellis viikon synneistä....

Tullut taas pohdittua syvällisiä vaikka muille jakaa.

Viikkohan on ollut mitä mainion!

Vaikka ryhmätyöt takkuilivat ja stressivittuilu/purkuilu jatkuu luokassa: Mitä mahtavin klinikkapäivä keskiviikkona!!!

Kaikki meni nappiin! Palpaatioherkkyys korkealla, selkeä suunnitelma mielessä jne. Dexter, Sinister, rot, sb, exh, inh, flx, ext... you name it!

Palaute observoijalta ja opettajalta mitä loistavinta!

Kaikki löytyi, ote oli hyvä... välillä mietti missä kudoksessa taas palpaatio pyöri ja joutui nousemaan taas pinnalle. Kaiken kaikkiaan loistava hoito ja se fiilis jälkeenpäin! Kuin maailman parasta suklaata/kahvia, liikunta sessio, reivaminen klubilla, maalin tekeminen, hyvää seksiä, jalat alta vievä suudelma, itkeminen ystävän olkapäähän, huutaminen ihmisvilinässä...

Kerta kaikkiaan sellainen fiilis, että on elossa!

Sain sitten myös ekstra tunnin valmentamiseni. 3h putkeen. Ensin stressasin, että mitä oikein vedän, mutta paikalle päästyäni tiesin tasan tarkkaan mitä tein ja kummallisen hyvin treenit menivät.

Valmentamisen ohella yhdessä lihaskramppi tilanteessa huusin ohjeita samalla muille, kuin hoidin yhden treenaajan reittä taas kuntoon.

Sitten ylös valmentajien pukkariin, pesut ja kasvojen harjaus, sekä hiusten puuterointi.

Suomi-Tsekki matsi+treffit= Aika hyvä coktail. *leveä virnistys*

Hyvä tyyppi, mahtavan näköinen ja oloinen. Omaa päätä ja sitä jotain. Hyvä suutelemaan. Tykkää kosketuksesta ja koskettelee itse. Urheilee.

Tänään uusinta näkeminen texmexin merkeissä ja kävelyä rantaa pitkin kaupunkiin.

Edelleen mahtava tyyppi, läppä lensi rennommin, mutta jossain vaiheessa iski jälleen tämä jännä fiilis: "Pidä hauskaa niin kauan kuin voit, mutta ei tuu pysymään sun menossa mukana".

Intuutioni on kieroutunut paska.

Ei siinä mitään... Kirpaisi vain hiukan sisältä. Suolaa haavoihin.

Mutta katsellaan nyt rauhassa. Ehkä intuutioni on hieman sekaisin? Tai en edes omaa kyseistä vaistoa?

No turha stressata: Life goes on.

Mutta Mr. Jumaluuden kanssa aina useamman kerrankin nähtyä oli edelleen se helvatan kipinä läsnä. Intuutio vain väläytteli pepsodent hymyä. Totaali kolahdus. Vaikka kundi olikin mitä mielenkiintoisemmassa elämän tilanteessa....Se S*ka! Pitäisi nähdä vielä kerran niin voisi sanoa tarkemmin...

No mutta turha stressata. Seuraavat treffit tämän tuoreimman kundin kanssa pienellä tod. näköisyydellä huomenna tai sunnuntaina. Ainakin ensi viikolla.

Tosiaan vaan tuli fiilis, ettei kundi tule välttämättä pysymään perässäni. omaan ikääni nähden enemmän työkokemusta, kunnianhimoa ja olen asunut omillani jumaleisonin kauan.

Kundi vanhempi, asuu edelleen porukoillaan (Järkevää kun opiskelee) ja ei ole aivan varma mitä elämältään haluaa.

Onko tämä sitten este? Ei periaatteessa? Mutta mutta... ehkä vain stressaan turhasta?

Jep. Nyt alitajunta HILJAA ja mennään tunteella..

*Näkee itsestään vision 50-vuoden päähän kissojen ja kirjojen keskellä luennoimassa massan olemuksesta ja tensegriniteetistä puutarhatontulle*

-------

Nyt viime aikoina tosiaan päähän ottanut muiden stressinpurkukeinot ja puhumattomuus, sekä aktiivittomuus.

Tänään pääsin kunnolla puhditamaan ilmaa ja purkautumaan luokkakaverini kanssa, jolla oli aivan sama fiilis joskus: "En tahdo mennä kouluun.." ja vain ja ainoastaan luokkalaisten/ilmapiirin takia!!

No mutta ilmapiiri ongelmat eivät estä tätä tyttöä. Ala on se mitä rakastan, vaikka joudunkin mitä omituisemmin keinoin oppimaan ja thank god vaikka hetkellisiä shokkikohtauksia/sydäreitä yhdestä opettajastani saan: Hän kuumottaa vastauksia ja perusteluita kaikkeen.

Jälleen vain hampaita yhteen purren asenteella: "Ja siis mullehan ei vittuilla..."

Helpompaa on mennä arjessa esittäen bimboa ja siksi ihmettelinkin kun tämä kundi jonka kanssa treffeillä olin vain kohautti harteita hymyillen, eikä juossut karkuun kun kommentoin ohi hölkkäävien ihmisten mahdollisista dysfunktioista, antimateriasta, puiden lajista, sekä sosiaalisesta käyttäytymisestä.....

Voi luoja.

Huomenna on päivä uusi, mutta lauantaina sitten räjähtää kun surullisen kuuluisalla Rinsessalla pääsee Tallinnaan.

Ja kuten aina: Low budjet ja hyvä seura!

*Myhäillen menee viettämään tiede lehden ja parin böckerin kanssa iltaa sänkyynsä*

Eilinen meni vabinaa paetessa. Pelkotilat syntyivät pienimmästä popsahduksestakin. Postia hakieassa tilanne oli suoraan kuin leffasta Psyko. Onneksi liskot pitivät seuraa...

Kummallisesti liitelin pää pilvissä.

Nyt olen ehkä selvinnyt fyysisesti vapusta ja nyt henkisesti latailen akkuja.

Vieläkin nolottaa että eilen oli pakko laittaa viestiä luokkalaiselle kirjallisen tuotokseni jäävän iltaan.

No sainhan sitä tehtyä...Vasta klo 22-24 välillä. Totaali hepreaa ennen sitä.

Puolet kuitenkin jo rustattu!!!

Illalla tuli taas kiroiltua sitä, että kuinka helposti asiat olisikaan voinnut referoida englanniksi, mutta eiiiii.... käännä ensin suomeksi ja väännä järkevän kuuloisiksi lauseiksi.

Miksi suomen kieli on ajottain niin jäykkää ja taipumatonta?

*pään pudistamista*

Mutta vapusta vielä:

Siis tämä tyttöhän onnistui olemaan varsinainen auringonpaiste ja kilteimmästä päästä. Moraalisista rajoistani pidin kiinni (Kyllä. Minullakin on rajani), mtta toki vanhaan tuttuun tapaan flirttailin häikäilemättömästi kaikille.

Parasta kaikessa: Suhahtelu ympäriinsä, kun kaverit hakivat minua FBI helikoptereilla joka suunnata.

-----------

BTW kummasti on taas intuutio käyrät ylhäällä. Viime torstai-perjantai yönä näin unta hartiasta, lapaluusta ja solisluusta. Omituisia anatomiasia kuvia, kuin linnun siivestä, mutta vain ihmisen kätenä.

Muistan mielikuvan, jossa istuskeli ja tasapainoitteli potilaan solisluulla.

Kappas vaan kun perjantaina sitten käsittelimmekin hartiaseutua tekniikkatunnilla ja kuvat "solisluun kelluttamisesta" toteutuivat prikulleen.

Jostain kumman syystä väkijuoman vaikutuksesta vapun aikaiset yöt olivat kaikkea muuta kuin selkeitä.

Nyt tänä aamuna herkistyminen noiden testosteronilla täyteen pukattujen kolmijalkaisten liikkeisiin selittyi:

Näinpäs taas unta eksoottisemmasta päästä: Fudista vanhan joukkueen kanssa, keskustelua veljeni kanssa ja lopulta kotiin päästessäni unessa yöhamoisessani sitten olin nukkumassa ja viettämässä läheistä hetkeä itsekseni kun lauma remonttimiehiä laukkasi ilm. äitini tuella paikalle ja hetkeni keskeytyi. Noloa oli vain ylösnouseminen kun kaikki oli värjäytynyt punaiseksi..

Aamulla sitten herätyskellon soidessa kiirehdin aamupesuille kun kun totesin unen käynneen kirjaimellisesti toteen punaisen osalta.

Näitä aikoja taas.. *Huokaus*

Mutta kivuttomuus on usein merkki varsin lyhyestä jaksosta. *koputtaa puuta*

Täytyypä ennen kouluun menoa käydä tankkaamassa suklaata ihan vain varmuuden vuoksi.

Loppu-unestani voi ainakin tulkita sen, että varmasti mahdollisesti tällä viikolla eksyn naisten fudistreeneihin. Mites sitten tuo veljeni liittyy asiaan?

Toisaalta nämä tapaukset unessa jotka olivat veljeni ja äitini, eivät kuitenkaan olleet veljeni, eikä äitini.

Noh. Yritä siinä sitten ymmärtää! *Mutisee itsekseen kurtistuneiden kulmien alta*

Huomenna Suomi - Tsekki matsi ja ilmeisesti taidan eksyä yhteen vakipaikkaani matsia todistamaan. Telkkaria kun en enään omista ja jostain kumman syystä solutoverini eivät lämpene lätkästä. Saatan jopa pyytää seuraa paikalle.

Tuo ajatustenlukija velmu kundi nimittäin tuntui ohjaavan asiaa siihen suuntaan, mutta nyt jälleen ilmeisesti kyhäilen salaliitoteorioita...

Äsh... parasta laittaa itsensä vain kuosiin ja hoitaa velvollisuutensa: Koulua, kirjoittamista, kaveri potilaaksi ja illalla haastatteluunkin osallistuminen.

Kyllä tämä tästä. Ainakin aurinko paistaa ja olo on taas rauhallisempi! Kunhan hysteriakohtauksilta vältyn.

Kirjoittaa mustaan pieneen kirjaansa "First things first... osta suklaata!"

Suomalaisia miehiä vaivaa tulppa!

Kyllä! jutun juurta joutuu liian usein kaivamalla kaivamaan ja mitään ei saa ulos silloinkaan!

Aussiebaarin jatkoissa eilen huomasi jälleen eri kansallisuuksien eron.

mahtava ilta! Tanssia, skumppaa, hyvää seuraa ja loistavaa herjaa.

Flirttailin seuraan istuneiden kundien kanssa kun huomasin sivusilmällä jonkun ilmestyneen paikalle. pakkani sekoitti totaalisesti Mr. jumaluuden ilmestyminen ko. baariin.

Voi sitä tunteiden kirjon määrää!

Leukani loksahti henkisesti auki, alahuuleni vapisi ja menetin hetkeksi ajatusteni hallinnan. Maa katosi alta ja putosin ties minne.

Hetken päästä olin taas läsnä baarissa ja kohtasin kaverin silmästä silmään. Luoja kuinka tyyppi edelleen oli jumalaisen näköinen ja vaalea paitahan oli niiiiin hyvän näköinen ja se kaulan/hartian linja..

Seuraavaksi muutuinkin yksisarviseksi ja mielessäni tuhahdin: "Se paska ei oo ottanyt yhteyttä... HA!..." Seuraavana hetkenä mielessäni jo roudasin kundin intohimoisesti paikan vessaan ja revin vaatteet päältä... sitten taas kuvia dramaattisesta bitchs läpistä: "Sika!".

Kundille voi antaa aplodit siitä, että pilasi pokausyritykseni. Keskittyminen siirty flirttailun kohteestani jonnekkin ihan muualle...

Itseasiassa olin saamassa myöhemmin tilannetta taas haltuuni tuon flirttailun kohteen kanssa, kun pitkä/hoikka/blondi tyttönen ilmestyi hamuamaan tuota ukkoa myös. Tanssin aikana ei vielä mitään ongelmaa ja peli oli edelleen hallussani. "I'm all natural pejpeh!!" Kun muija viimeisenä oljenkortena (Kun huomasi kundin huomion keskittyvän minuun) tarttui tuota kundia kropasta ja alkoi hillittömästi hinkkaamaan itseään kundia vasten.

Tässä vaiheessa siirryin itse takavasemmalle nauramaan.

Hulluhan mies olisi jos kieltäytyisi tuollaisesta ja parempi vain, ettei lopulta osaltani käynnyt flaksia, sillä promillemäärän kasvaessa osottautui kundi totaali ääliöksi joka leventeli lakimiesrahoillaan jne.

Tämä tyttö välttelee halpoja peliliikkeitä liikenteessä. Joku taso on syytä pitää .

Kamuni ja seurassa oleva aussi kundihan tästä innostuneena yrittivät lopulta naittaa minua jokaiselle paikan kolmijalkaiselle.

Vieläkin naurattaa tilanne, jossa tokaisin yhdelle kundille "...pliiis... juttele mun kanssa nyt niin noi jättää mut ainakin vähäks aikaa rauhaan, eikä yritä naittaa ihan jokaiselle vastaantulijalle."

----

Lauantaihan ei sitten ollut tuota juurikan helpompi.

Eks kihlattuni lähetteli yökyläpyyntöjä ja sehän vihlaisi. Syvältä vihlaisi.

Luoja...

Kuitenkin törmäsin mitä mahtavimpaan kundiin. Huumorintajuinen, sanavalmis, veikeä tapaus ja omaa aivan mahtavat silmät!

Tuli juteltua asioista joista en yleensä kenenkään kanssa keskustele ja muutaman kerran menin jopa melkeinpä sanattomaksi.

Siis tietysti päätin taas kesken kaiken vain lähteä sanomatta mitään... Promillimäärien noustessa saatan joskus olla hieman dramaattinen ja varsinkin jos kundi kolahtaa kunnolla.

Kundipa osottautui kuitenkin aika fiksuksi ja löysi minut naamakirjasta. Khylli... nyt sitten numeroiden vaihtamisen jälkeen tekstaillaan vähän väliä ja treffit tiedossa torstaina. Tyyppi tuntuu täysin lukevan ajatuksiani!

Nyt sitten katsotaan miten käy.

Miksi kaikki plörähtää kerralla aina niskaan?

Ensin ilmestyi eks-kihlattu, sitten Mr. jumaluus kaikessa komeudessä pöllähtää paikalle ja vetää tuolin altani (Tulisi se perkhele juttelemaan face to face!), sekä viimeisenä täysin uusi kolahdus.

Tähän testosteronin määräänhän kohta tukehtuu!