Aivovuoto

Tuossa lattialla maatessa oliivinvihreän mattoni päällä, vatsalihasten tekemisen jäljiltä, raajat sojottaen joka suuntaan, lähti ajatukset taas juoksemaan maantienkiitäjä rataansa.

Katselin kattolamppuani. Itse asiassa muovinen "kristalli"kruunu. Musta sellainen. koristeellinen. Niin tyyliäni. Sopii tumman puhuviin huonekaluihini, kultaraamiseen peiliini ja intialaissävytteiseen värimaailmaan.

Taustalla soi tällä kertaa Jippu.

Ihmissuhteet ovat edelleen tuo suuri mysteeri elämässäni. Maailmassa on monia kieliä, erillaisia kehon kieliä, kuvakieliä, auditiivisia ärsykkeitä jne. vain sitä varten, että ymmärtäisimme toisiamme.

Silti jätämme niin paljon sanomatta.

Onko kieli luotu valheiden suoltamiseen ja oman statuksen nostattamiseen muiden silmissä?

Harvakseltaan törmää ihmistyyppiin joka kovaan ääneen vakuuttaa paremmuuttaan,kehuu saavutuksillaan ja tarvittaessa sanallisest nuoleskelee ruskealla kielellään niitä, joiden kokee olevan nokkimisjärjestyksessä häntä ylempänä.

Kun ihminen tietää oman arvonsa ja sen mitä on, ei hän tarvitse sanoja tuodakseen minänsä esille.

Keho kertoo paljon enemmän kuin tuhat sanaa.

Se miten silmät paljastavat totuuden sanojen takaa, kuinka painonsiirto tapahtuu käsien suojellessa sydäntä puolustuksena, kuinka haasteen kohdatesa puraisee omaa alahuultansa jne...

Kaikki tämä kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Lisämausteena olen oppinut myös enemmän palpoimaan/observoimaan totuuden/tarinan sanojen takana.

Ennenkin kyseisen taidon on omannut, mutta luottamus siihen, että näkee enemmän kuin mitä omat silmät kertovat, on vasta nyt lähtenyt kasvamaan.

Jos siis kieli on luotu kommunikointiin, miksi käytämme sitä peittelemään totuutta sen sijaan, että sanoisimme asiat suoraan niille, jotka ovat menettäneet kosketuksensa, sekä omaan kroppaansa, että muiden kehonkielen lukemiseen?
---------

Anyway.

Olen päättänyt opetella hiljaisuuden salat.

Minä. Äänekkäistä äänekkäin, jonka nauru aiheuttaa maanjäristyksiä maailman toiselle puolelle?

Kyllä. Hiljaisuudessakin on voimaa.

Mutta sitä ennen minun on opittava hallitsemaan hermojani ja terävää kieltäni. Mullehan ei vittuilla..

Niin se metsä vastaa kun sinne huudetaan, mutta jos se vaikka kerrankin olisi vastaamatta?!

Vaarana on, että samalla opin jälleen tunteiden sisälläpitämisen taidon ja syön sen mitä olen pikkuhiljaa sisältä ulospäin kunnes jäljelle jää vain punainen leijonanharja.

Siis typerät ihmiset: ne jotka eivät kuuntele, ne jotka muuten vain ketuttavat ominaisuuksillaan, ne jotka eivät osaa perustella mielipiteitään, ne jotka eivät sano asioita suoraan, ne jotka keskittyvät ulkonäkönsä ympärille ja kuvittelevat sen tuovat siunauksia elämään, ne jotka tekevät miettimättä seurauksia, ne jotka eivät osaa keskustella, ne jotka kouraisevat takapuoltani ja sitten ihmettelevät bitch släppiä poskellaan, ne joilla ei ole minkäänlaisia käytöstapoja, ne jotka eivät tajua huolehtia hygieniastaan, ne jotka jäävät laiskuuttaan tuleen makaamaan, ne jotka näkevät vain oman napansa, ne jotka eivät ymmärrä suklaan jumalallisuutta, ne jotka eivät osaa edes riidellä, ne jotka eivät osaa nauraa itsellensä.....

Niin siis juuri te saatte mahdollisesti tulevaisuudessa hetken hiljaisuuden osaksenne.

Siis mahdollisesti.