Some sunshine

Niin kuin maailmassa on ihmisiä, jotka vievät kaiken energian ja imevät viimeisenkin voiman sinusta, on maailmassa niitä joiden pelkkä seurassa olo antaa sellaisen energia määrän, että melkein taju menee siitä ekstaasin ryöpystä mielessä.

On taas helpompi hengittää, kun kukaan ei tukahduta sisäistä paloa.

Tätä tunnetta, joka säilyy ja pitkään, olen odottanut kuin kuuta nousevaa ja monta vuotta. Sisällä kuplii ja nauran taas enemmän kuin koskaan. (Onko se sitten positiivinen asia, jääköön muiden päätettäväksi...)

Pakko myöntää, että tätä tunnetta on oikeasti kaivannut ja odottanut pitkään.

Kiitos, kiitos, ISO KIITOS! Sille joka/mikä auttoi minua pääsemään alalleni oman intohimoni pariin. Ei lannistanut, vaikka aina ei satanut sateenkaaria. Ja auttoi luottamaan sisäiseen ääneeni, että tajusin päästää minulle tärkeistä/rakkaistakin asioista irti, sillä olisin tukehtunut lopulta.

Sitä vain tuntee olevansa oma itsensä taas. Mikä on aivan mahtava tunne. Sain itseni takaisin ja nyt on helpompi parsia tätä kaiken läpi käynnyttä itsetuntoa kasaan ja uudelleen eheäksi.

--------------------
Olin viime yön iso siskoni perheen luona yötä. Hän on ihminen, joka on aina jaksanut uskoa, vaikkakin naureskellut pikku siskonsa ajatuksen juoksulle. Kuitenkaan ei lakannut koskaan uskomasta. Oli mahtavaa kuunnella kuulumisia, kiusoitella systerin muksuja ja nauttia heidän arjestansa.

Siskoni oli aikaisemmin sanonut, että kun tulen kylään on olo kotoisa, eikä tunnu minkäänlaista vierasvelvotteisuutta. Nyt kyllä ymmärrän häntä erittäin hyvin. Kun käyn siskollani tunnen aina olevani kuin kotonani. Tekemisiäni ja sanomisiani ei tarvitse varoa, vaan olo on luonteva. Sama pätee toiseen iso siskooni. Olo on aina kotoisa.

Myös iso veljeni omaa tuon kotoisan olon tuottamisen, kun ei yritä "päteä" veljenäni. Vierailu hänen ja hänen morsiamensa luona on aina yhtä antoisa.

Mummini on myös omaaa laatuaan.

Sitä ajottain oppii arvostamaan mistä tulee ja ymmärtämään perheen tärkeyden ja perhettäänsä paremmin.
Myös niitä, jotka pitivät tekemisiäni aina haahuiluna ja pilvissä lentämisenä.

Vaikka olenkin tuuliviiri pahimmasta päästä, niin hallitsen myös todellisen sisäisen roihun jonka avulla pääsen mihin vain, jos minulla on siihen mahdollisuus.

Nyt olen myös työyhteisössä, jossa voin olla oma itseni ja ottaa rennosti, sillä voin luottaa muihin ja tiedän, että muut luottavat minuun.

Ennen kaikkea opiskelemaan pääsy on ollut ratkaiseva tekijä tässä tunteessa.

Sillä todistin niin muille kuin itselleni pääseväni tavoitteeseeni ja pääsin porukkaan, joka on monimuotoinen, mutta mahtava. Siis porukkaa päästä päähän, mutta joka on avointa, solidaarista jne ja joiden edessä voin olla oma itseni ilman rajoituksia. Olen elementissäni.

Ei tarvitse pelätä, että joku tulee ja lyö maahan taas tai käyttää millään tavalla hyväksi.

Oli se sen arvoista. Vuosia ryömien ja viimeistä hengenvetoa vetäen. Arpia täynnä, mutta pystyssä.

-----------------------------------------

Tästä syystä pitäkää ihmiset, jotka antavat energiaa aina lähellänne ja ihmiset, jotka imevät energianne suosiolla kaukana. Mikään ei anna perusteluita heidän tekemiselleen. Toki on aikoja jolloin energiaa antava ihminen vie energiaa, mutta tällöin toimikaa maalaisjärjellä. Tietysti näitä ihmisiä tuetaan, mutta jos energian vienti jatkuu vuosia, on hälytyskellojen jo soitava.

Älkää menettäkö viimeistä osaa itsestänne ja vaikka jotkut päätökset tekevätkin kipeää ja ovat suhteellisen rajuja muutoksia niin luottakaa itseenne ja sisäiseen ääneenne.

Teksti on nyt ällö siirappinen kaikessa positiivisuudessaan. Mutta joskus on näitäkin oltava.

Nautin olostani, otan päivän kerrallaan, sekä pyrin joka päivä kokemaan jotain uutta.

Se ei pelaa joka pelkää.

PS: Kiitos kiitos kiitos KIITOS kiitos kiitos KIITOS KIITOS kiitos kiitos kiitos kiitos KIITOS kiitos.... *jatkaa kiitos mantraansa loputtomiin ja leveästi hymyillen nauttii olostaan omassa kodissaan*