Naisen työ

Läpi pakkasen ja roudan. Yli siltojen ja jäisten kiskojen. Yksin maailmaa uhmaten vain huulikiilto ja vallattomat punaiset hiukset aseenan kävi hän kamppailua kaaoksen vallassa olevaa entistä asuntoaan vastaan.

Uunin skrabaus, kämpän puhdistus, sulatusta ja hankausta. Lamppujen irrottelua, imurointia, roskis visiittejä...

Voi luoja minkälainen kuntoilu kämpän kuntoon saattaminen voikaan olla!

Tosi nainen tekee mm. seuraavaa:

1. Pistääa lekalla vanhan suurehkon ja painavan TV-tason palasiksi.

2. Kuljettaa nokkakärryillä täysipuiset 4h-pöydän, 2 tuolia ja pienen lipaston n. 700m päähän varastolle lumista jäistä ja kuoppaista reittiä pitkin. Samalla kertaa!

3. Tuo soluunsa jäljelle jäänneet tavarat kahdessa isossa säkissä. (Ikean pussit ovat ihania..) Mutta matkallahan toinen hajosi.. (paperikassi). Eikun survival vaihde päälle ja kangaskassit käyttöön. Kaikki nämä julkisilla himaan. Lisätkää pottiin vielä bussikuskin apuyritys.Valitettavasti herra painoi väärää nappia ja tämä teletappi kassien kanssa pääsi bussinovien lämpimään mekaaniseen syliin...

Seuraavalla kerralla todella harkitsen taksia....

Mutta tehty mikä tehty!

Kohta lenkkisaunan iloihin ja paskan, sekä stressin pois pesemistä!

--------

Ajattelin nyt samalla vuodattaa ajatuksiani viime viikoilta.

Suku on pahin.

Sukuni nuorimpana aikuisena edustajana minulta odotetaan kärsivällisyyttä, suoriutumista ja joustamista. Minun tulee joustaa aikatauluissani ja hoitaa lapsien, koirien ja mummini jeesaamisen lisäksi perheen henkilökohtaisen Dr. Phillin toimi.

Olen saattanut mainitakin sen, ettei perheessäni montaa korkeakoulututkinnon omaavaa ole, joten minulta odotetaan opiskeluissa pärjäämisen lisäksi tajuttoman hyvää työpanosta.

Nyt rakas isäni on sitten juhlajuomaa naattineena paikallisessa baarissa mainostanut tyttären Englantiin lähtemisen suunnitelmista ja Oxfordiahan huudettiin monia kertoja... Voi luoja. Nyt sitten ihmisten normi katellisuuden lisäksi saan vielä extraa tuntemattomilta niskaani.... "Toi on sen tyttö jooh..."

Menee maku unelmista. Ehkä teenkin radikaalimman ratkaisun ja lähden venäjälle? Tai sitten shokeeraan kunnolla ja ilmoitan vanhemmilleni ryhtyväni strippariksi Las Vegasilaisessa casinossa? Ja jos oikein tuuri käy niin menenkin hommiin kuuluisalle punaisten lyhtyjen alueelle? Ne ilmeet olisivat näkemisen arvoiset.

Ymmärrän ylpeyden ja kuinka sillä halutaan hehkuttaa: Mutta jäitä hattuun sillä kaikki on mahdollista. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Se kellä onni on onnen kätkeköön. Ihmiskunnan pahin myrkky: Kateus.

No joka tapauksessa en tiedä kuinka sukuuni suhtautuisin. Koskaan mikään asia ei ole täysin selkeää. Eka pyydetään yhtä ja sitten tarkoitetaankin toista...

Esim. Muutostani ollaan hyvillään ja kuitenkin ystävättärille vuodatetaan kuinka radikaalin ratkaisun se tyttö TAAS teki.

Tai sitten huudellaan kuinka tyttö matkustelee ja näkee maailmaa ja silti hetken päästä ollaan taas kauhistuneen oloisena pyörittelemässä kahvin äärellä silmiä, kuinka se taas lähtee jonnekkin mambo jambo paikkaan..

Parhaita ovat kenties isäni reaktiot. Esin silmien alta tuijottelua ja murinaa, sekä puhisemista. "Taasko... siis taasko... ootko sä nyt ihan varma... mites minä sinut sitten kiinni saan ja kuinka valvon... löydät jonkun häntäheikin vielä... *puhinaa* .. Kyllä mä jonkun sua valvomaan sieltäkin saan...."

Ja sitten tietysti on soitettava kännykkääni keskellä yötä ja kyseltävä olenko kunnossa. Tämä on tapahtunut kaikilla reissuillani.

Ja jälleen tuo sama draamailu tuuliviiri radikaali tyttärestä jonka perässä ei pysy:".. mutta on se niin ihana ja sehän opiskelee! Oxfordiin ja lääkäriksi joskus ja pa pa pa paaa...."

Voi luoja.

----------

Ajatuksia on herättänyt eräs luokkalaisenikin.

Ihan mahtava tapaus. Tyttö. Iloinen, nätti ja fiksu, mutta joku siinä vaan niiin ketuttaa! AAAARGH!

Tiedätte varmaan ihmistyypin, joka esittää itsevarmaa ja itsetietoista ihmistä, mutta onkin todella epävarma ja omaa vääristyneen kehonkuvan ja luultavasti jonkinlaisia henkisiä arpia?

Mielikuvana "särisevän/sähisevä" ihminen. Ei negatiivisella tavalla, mutta jotenkin häiritsevää "ääntä" päästävä tapaus.

Aivan kuin ei olisi ihan sujut ympäröivän maailman kanssa, eikä osaa kuunnella ketään/mitään.

Vaatiimalla vaatii huomiota osakseen: "Mut muuten pyydettiin TV:seen ylinotkeana ihmisenä... Kissat sitä, kissat tätä.... Joogassa..Minä, minä minä.... Mulla oli kerran pode... eiku tää menee näin..." Lisätkää mielikuvaan kehräävän omahyväinen flirttaileva kikatus.

Siis voiko ihminen olla enempää itsekeskeisempi?!

On hyvä olla tietoinen itsestään ja kehostaan, mutta itsevarman esittäminen kun on selvääkin selvempää, ettei näin ole, ottaa pannuun!

Hyväksyisi itsensä sellaisena kuin on eikä kerjäisi maailmalta huomiota niin takuu varmasti tulisi parempi osteopaatti!

Minäkin olen varsin hyvä esimerkki sellaisesta ihmistyypistä, joka on alituisesti menossa ja omaa hairahtelevan mielen, sekä kyseenalaisen keskittymiskyvyn, mutta osaan kuunnella muita ja reagoida ympäröivään maailmaan ilman, että oletan sen pyörivän napani ympärillä.

Minkäköhänlaisia ihmissuhteita kyseisellä ihmisellä on? Kaatuukohan kaikki suhteet tuon ongelman takia? Mikä on aiheittanut kyseisen tilan? Koska hän herää tähän elämään?

Osteopatiassahan löytyy monenmoisia tekniikoita ja kyseinen ihminen naattii suorista tekniikoista esim manipulaatio, johon ei tarvita potilaan kehon kuuntelu herkkyyttä niin suurissa määrin kuin epäsuorissa tekniikoissa jossa esim. asetetaan nivel rentoon tilaan ja odotellaan, että nivel unohtaa virheasentonsa/kireytensä. Tämä tapaus sanoo sen olevan enemmän tekemistä ja suoraa actionia. Itse olen hieman eri mieltä. Paljon enemmän tapahtuu epäsuorissa tekniikoissa. Kaikki ne kireydet, oma keskittyminen, sykkeen/hengityksen/aaltoilun erottaminen ja tietynlainen "naks"-fiilis kun asiat loksahtavat oikeille radoilleen vaatii enemmän tekemistä kuin suorat tekniikat. Suorissa tekniikoissa käyttää n. 2/3 itsestään, kun epäsuorissa, joutuu pistämään itsensä likoon. En kuitenkaan menisi ylimalkaisen omituisiin heureka tiloihin ja lähtisi höpöttelemään ekstaasissa rajamaailman kokemuksista. Kyllä ne kädet tietävät mitä pitää tehdä kun potilasta koskevat. Fyysinen kommunikointi on aina ollut parhain puoleni.... *silmän isku ja kähisevää kikatusta*

Ja miksi näin eriävät näkemykset? Syy on hyvin selvä: Jos olet keskittynyt itseesi on kaikkia muita hyvinkin vaikea kuunnella.

Siis ihan mahtava tyyppi. Mutta, mutta mutta... voi huokaus. Joku vaan tökkii. Tältä henkilöltä on turha odottaa silmästä silmään katsomista ja läsnä oloa.

--------

Niskaani jälleen naksuteltiin ja voih kuinka henkinen orgasmi kyseinen tila jälleen oli!

Peukalonihan oli kanssa päättänyt alkaa nykimään ja vasen käteni oli osittain niin jumissa, että huh huh... auttoi taas tuo naksautus ja trigger, vai mikä liekään päätäni vinossa pitävän lihaksen hoito.

Pakko kai sitten mennä osteopaatille selvittämään tilani todellinen syy ja hauskinta tässä onkin se, että luultavasti menen opettajani potilaaksi.

"Onko opiskelija alennusta...?"
"Tehdään vaihtarit: Mä sniikkaan sulle piilareita... eikö?... öh, kehyksiä? Jos tuon sulle arskat niin saanko ilmasen hoidon?... No ilmanen näöntarkastus!"
"Tästä sä et voi kieltäytyä!!! Mun avulla pääset VIP- puolelle mille klubille vaan.. kato mä hoidan..."
"Meen tossa ensviikolla viroon jos tuon sulle yhden casen lonkeroa?.."
"Jos sulta löytyy jotain tuhottavaa niin katos mä hoidan! Annat vaan lekan niin..."
"No edes säälistä yks ilmanen hoito?"
"Jos hoidat mut nyt kuntoon niin lupaan hoitaa sua sit kun oon kuuluisa ja maailmalla tunnettu tapaus. Pro bono tota kai....Niin siis kymmenen vuoden päästä."

* Naureskelee mielikuvillensa*

------------

Miehistä:

Olenko vain vaikea tapaus vai mikä siinä on etten lämpene äijän kommenttiin, kun ei edes kunnolla olla nähty:

"Pidän sinusta, välitän sinusta, voisitko nyt tehdä duunia sen eteen, että näkisimme/näkisimme useammin?..."

Suoraan kysymykseen suora vastaus: "EN. Olen hieman kiireinen. Jos todella tykkäät minusta, kestät tämän ja olet minun suhteeni kärsivällinen."

Ja aina joku omituinen epäluuloisuus nousee kun random tyypit viestittelevät: Tykkään sinusta. ja katsovat odottavasti voittajan elkein suuntaani.

Mitä ne oikein odottavat saavansa?! Hyppään innoissani heidän kaulaansa ja kerron rakastavani heitä elämäni loppuun asti?

Perusteluita kehiin!!! Miten kukaan voi sanoa todella pitävänsä minusta näkemänsä perusteella kuin nojaten väitteensä vain ulkonäkööni?!

Siis voi luoja, että vihaan ihmisiä, jotka perustelevat tykkäämisensä tisseihini tai huuliini tai tai...

No joo.

Ei enään purkautumisia.

Parempia perusteluita ovat esim:

"Sussa on asennetta."

"Sulla on mahtava tyyli astua huoneeseen ja hämmentää ihmisiä jutuillas.."

"En oo koskaan nähnyt kenenkään tepastelevan kuin pingiivi ja näyttävän noin eksyneeltä kuin sinä."

"Hauskaa miten joku voi innostua kasvin lehdistä noin paljon ja yrittää samalla tukehduttaa itsensä huulikiiltoon.."

Tyyliä ja persoonaa kehiin hej!!

No mutta nyt saunomaan.