Kummallista pohdintaa

Nyt vihdoinkin tuntuu, että herääminen oli varsin kivutonta. Herätys kahdeksalta ja hereillähän olin jo ennen kelloani. Makoilin silmät auki ja ajatus juoksi milloin missäkin.

Mega virus alkaa rauhoittumaan ja asiat sujumaan. *koputtaa puuta*
Olo parempi vaikka kurkussa helvatan iso granaattiomena!
-------

Parisuhteessa toisen muuttamistarpeet. Mistä ne syntyvät? Omia odotuksia? Halu muokata toisesta äitinsä/isänsä kaltainen? Oma hallinan tunteensa lisääntyminen? Epävarmuutensa peittelyä?

Itse tiedän olevani nykyisin varsin lennokas ihminen ja aina menossa. Silloin oppii arvostamaan niitä yhteisiä hetkiä.

Mitä opin ex-kihlatultani: Turha sitä ruokaa on laittaa aina iltaisin, hoitaa kotia, yrittää minkäänlaita small talkia: Ne ovat itsestäänselvyys. Turha yrittää ehdottaa MITÄÄN eksoottisempaa! (Välillä tuli kyläiltyä muualla ja siis voi vittu, kyllä oikeasti voi nähdä enemmän muitakin kavereita kuin vain niitä tuttava pariskuntia! Miksi ei menty ihan kävelemään ulos, laitettu joku huonekalu uuteen uskoon yhdessä...) Kaikki muu kiva oli mukavempaa tehdä kavereidensa kanssa, kuin akan joka hengaa sitten himassa stna.

Mitä opin muilta exiltäni: Jälleen: Ruuanlaittaminen ja kodista huolehtiminen olivat TAAS vain itsestäänselvyys naiselta! Kaikki mitkä ei kotiin liity tehdään kavereiden kanssa ja miehellähän oli täysi vapaus riekkua milloin missäkin. Nainen pysyy kotona ja kun sitten ulos lähdin: Mikä show! Välillä yksi tyyppi lähetti kaverinsa/tuttunsa nuuskimaan illan vietto paikkaani miten käyttäydyin siellä. Parasta oli kun kerroin viimeisimmälle eksälleni aloittelevani kaverin kanssa ihan kotosalla, niin pakkohan hänen oli olla aina paikalla, niin näkee keiden kanssa liikun. Sittenhän sai useammaltakin kuulla kuinka flirttailevasti pukeudun ja kuinka olin liian tietoinen siitä, että olen hyvän näköinen ja blaa blaa...

Miehet: Turha odottaa mitään erikoista, jos ei annakkaan mitään!

Pakko myöntää, että oikeastaan tykkään pitää kotia kunnossa ja kokata, mutta tämäkin on sitten aikataulukysymys. Siinä vaiheessa, kun tämä muuttuu itsestään selvyydeksi ja oma aikatauluni alkaa olemaan helvatan tiukka on miehen syytä joustaa olemisestaan ja panostaa hiukan kotiinsa.

Tiivistettynä: Jos itse menet: anna toisenkin mennä. Kotiaskareista on syytä neuvotella ja vierekkäin syöminen, nukkuminen, piereskely ei ole yhteistä laatuaikaa. Miten olisi vaikka yksi päivä viikosta tai yksi kokonainen viikonloppu yhteiseen aikaan: Spa, vaeltamista, joku uusi urheilulaji kokeilu, Manu-Barcelona matsi Englannissa, huonekalun kasaamista, päivä kotona jolloin puhelimet kiinni ja syvennytään vaikka siihen stna Kamasutraan? jne.

Toki on myönnettävä, että kun normaali keskustelu ei enään toiminut aloin nalkuttamaan. Nalkuttamisen jälkeen seuraa ihme dramaattiset niskojen nakuttelut ja vollottamiset. Lopulta kuoreen vetäytyminen ja hiljaisuus. Totaali luovuttaminen.Minultakin löytyy/on löytynyt ihme ihannekuvia parisuhteesta.

Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja kliseisistä mies/nainen rooleista olisi joskus syytä joustaa. Varsinkin siivä vaiheessa kun nainen opiskelee, käy töissä, treeneissä ja hoitaa vielä kodinkin ja mies ainoastaan käy töissä ja joskus treenaamassa.

On miehen velvollisuus ottaa osa naisen taakasta ja toisin päin, kun tilanne sen vaatii. Muuten viimeistään lapsen syntymän jälkeen hajoaa kaikki käsiin.

--------
Siis apua... *kylmät väreet vilistävät kropassa suuntaan ja toiseen*
Alkoi oikein ahdistamaan parisuhde funtsiminen. Siis mihänän olen varsin villi ja totaalisen vapaa sinkku ja naatiskelen nyt siitä! NIIN!

Toki fakta on, että olen täysin parisuhde ihminen vaikkei sitä aina uskoisi, mutta näin on. Yhden miehen akka.

--------

Jospa tänään roudaisi jotain soluuni. Kengät, kylppärikamat ja jotain muuta?

Sain muuten jo sängyn soluuni! Ihanainen siskoni lupasi auttaa ja lähetti ukkonsa jeesaamaan sängyn noudossa. Toki on nyt autettava vuorostaan lähiaikoina ja saankin olla riiviöille hoitajana lähiaikoina. Aivan ihania ihmisiä!

Muuttaessa huomaa jälleen, ketkä ovat niitä ihmisiä, joihin voi luottaa. Vaikka mummini hössöttää kuin kanaemo, auttaa hän parhaimmalla tietämälläänsä tavalla. Ystäväni ovat olleet apuna jo monta kertaa. Siskoni perhe apu on kullan arvoista ja tietysti isäni panos tilanteeseeni.

Kyllä asiat lähtevät sujumaan...

BTW: Sitä muuttuu vaihteeksi vainoharhaiseksi. Jälleen tuntuu, että joku stalkkailee välillä. Mm. postiluukun kolahdus eilen illalla ja mtn ei tullut, duuniin soitot ja linjan toisesta päästä ei kuulu mitään, jotkut vain tuntuvat seuraavan tai vain vilkaisevat kerran soittavat jollekkin ja vahti vaihtuu...

Kummallista.

No mutta minä en ala stressaamaan. Eälmäni on välillä varsin hauskaa ja joskus ei niin hauskaa seurattavaa. Jos mielenkiintoa riittää seurata varsin vapaamielisen ja temperamenttisen lähiökasvatin elämää, jonka elämä on yhtä vuoristorataa niin siitä vaan!

Mahdollista on aina, että olen varsin vainoharhainen ja kuvittelen asioita.

Onko se viimeinkin tapahtunut? JESss!

*Hyräilee Queenin I'm goin slightly mad biisiä siirtyen pakkailemaan tavaroitansa ja valmistautumaan uuteen pikavisiittiin uudessa kodissaansa*
------

Pakko vielä kommentoida FLA kohtaloa, kun Ronald löytyi. Uutisoidaan ilkivallasta ja amatöörimäisitä mokista kun nämä rikostaustattomat n. 30 vuotiaat kaverit saatiin katuvina ja yhteistyöhaluisina kiinni.

Siis voi kettu!

Mika helvatan poliisiyhteiskunta! Toki on kyse varkaudesta, mutta jälleen hurrataan vain "ilkivallan tekijöiden" kiinnisaamista ja oikeuden tapahtumista! Mitä tapahtui kysymyksille?! Miksi niihin ei ole vastattu?! STNA! Money makes the world go round round round ja silleen..

Jatketaan edelleen samaa kapitalistista järjestelmää, jossa isot yritykset ja niiden takana kököttävät yksilöt hyötyvät yhteisön kustannuksella!

Ensi kerralla kun rakkaat "aktivistit" lähdette toimiinne, ottakaa yksi puoluteeton rationaalinen tapaus rinnallenne selvittämään riskit ja tekemään kunnon suunnitelman.

Idealogia ja uskomukset usein hämärtävät todellisuudentajun, jolloin mokia sattuu.

Koska ajatte hyvää asiaa niin vapaaehtoisia "toisinajattelijoita" löytyy, jotka varmasti mielellään auttavat teitä.

Itse uskon, että ylevissä pyrkimyksissä on tärkeää luopua täysin homogeenisestä ajattelutavasta, kun mennään itse actioniin. Jotta suunnitelmat saadaan onnistumaan myös käytännössä on oltava muiden alojen edustajia mukana ja laajempi näkökulma asioihin.

Tämän perustelen sillä, ettei maailma ole valitettavasti homogeenin ajattelutavaltaan, uskomuksiltaan ja teoiltaan.

Jos asiat olisivat mustavalkoiset niin tämähän olisi varsin helppoa. Eikö niin?

BTW: Ei siinä mäkin hampurilaisboksissa lue kaikkea sisältöä ja arvoja selkeästi, eettisyydestä puhumattakaan!