Yskimisen jalouden katoaminen ja suunnaton ketutus

Siellä ne raapusti koetta. Kaikki toisiinsa henkisesti tukeutuen. Stressaten tuloksista, kun minulle olisi riittänyt pelkkä läpi pääsy (lukihärö) ja olisin huokaissut helpotuksesta.

Ketuttaa tälläinen kotijumittaminen.

Ja lääkettä en haluaisi vedellä. Kyllähän se yskän vie, mutta välillä on tuntopuutoksia kielessä ja jalat muuttuvat aina vanukkaaksi. Aivotoiminta hyvin hidasta.

En kyllä ymmärrä lääkepöhnää hakevia ihmisiä. Kauhea olotila.

Vihaan hallinnan puutteen fiilistä ja tollaset raukeaksi tekevät tökötit pistävät vihaksi.
-------

Olettehan huomanneet tämän kohtalon ivan:

Kun et saa kipeänä puhua niin auta armias kun koko maailma soittelee!
Ensin mummini ihanaa paapapatusta ja puhelimeen vastasin ääni pääni sisällä huutaen EI JUMALAUTA!:

"Anneli hakee sen kulmahyllyn...pa pa pa PAAA PAA papaappa paaa... ja sitten se sänkylaatikko. Mittaahan se nyt... pa pa pa paa... entä jos ne pyörät ottaa pois....pa pa pa pa paaa... "

-"Mummi... mä oon just ottanut tota kolmio lääkettä ja olo on sen mukanen. Soitan myöhemmin."

Sitten kun pää selkiää alkaa nyt mittaamaan jotain sängyn alus laatikkoa ja soittelemaan siitä. Voi Jsus!

-" Mummi mitta on tää ja niitä pyöriähän ei helposti poisteta ja se ei korkeuteen paljoa vaikuta..."

-"No siis miten muka ei poisteta?! Onhan siinä ne ruuvit!!"

-"Siis oikeesti. Vähän vaikeempi yksilö pyörien irrottamiseen. Usko jo..."

-Hmph... "Oke. Ilmoitan sitten Annelille, Irmalle ja Heidille.

En sitten muuta saannut illalla tehtyä kuin pannukakkua. Muuten meni lööbatessa.

Helvatan lääkkeet.
------

Tänään alkoi vanha tuttu soittorumba ja ensimmäisenä tietysti mummini. -"Tänään sitten tullaan kattomaan niitä huonekaluja ja pa pa pa paapapapappapaaap PAAA..."

Ilmeisesti saan vieraita tänään.

Ihanaa...

Antakaa ihmisen sairastaa PRKL!!!

-----

On kyllä ehtunyt funtsimaan verkkaisesti omaa tilannettaansa nykyään verrattuna muutaman vuoden takaiseen.

Luoja että ihminen voi kasvaa ihmisenä!

Muuttuminen itsevarmemmaksi, rentoutuneemmaksi ja määrätietoisemmaksi tekee vain hyvää. Trust me!

Vaikka osa ihmisistä kutsuisikin tätä kusipäisyydeksi ja ylpeydeksi, mutta ketut muiden mielipiteistä!

Tänäänkin hiplailin hieman häiritsevästi oppikirjojani ja lueskelin niiden sivuja hullun kiilto silmissäni.

Suunnittelin jopa liikuntaohjauksen tekemistä osteopaattisesta näkökulmasta. Lymfaattista mallia apuna käyttäen: Pumput liikkeelle!

Kun ihminen löytää polkunsa, helpottuu moni asia ja on helmpompi pitää päänsä pystyssä.

Toki on uhrauksia tehtävä ja oma elämäni sen on osoittanut, mutta jos joku rakkaimmistasi estää sinun unelmaasi pääsyäsi ja kasvuasi, onko parempi jäädä ja muuttua varjoksi itsestään vai irrottaa kahleet ja toteuttaa itseään?

Nyt kun vihdoinkin pystyn läpi käymään entisiä suhteita ja availemaan mätiviä haavoja, jotta parantumisprosessi voisi käynnistyä:

Varmasti ex-kihlattuni muistaa minut alkuajoista kun innostuin lehtikuusen lehdestä ja pulputtelin omituisia teorioita. Tepastelin värikkäissä vaatteissa ympäriinsä ja spontaanisti keksin (ei aina niin) mahtavia ideoita: Hiprakassa laulamista venäjäksi, alaston kokkikoulu, kynttilöiden polttelu jne.

Kaikki muuttui kun muutimme yhteen ja kihlauduimme. Käännyin sisälle päin, en päästänyt lähelle ja sairastelin paljon. Olin kerrassaan masentava versio entisestä itsestäni ja se pahensi tilannetta.

Puhuminen oli turhaa, sillä ajaiduimme väittelyyn ja hänhän pyrki jyräämään kaikki mielipiteeni omallaan, sillä sehän oli ainut oikea.

Mutta ei enempää patoutumistani. Niitä on blogini täynnä.

Virheistään oppii ja katse vain tulevaisuuteen:

Sairastaessa ei dietteily ole sallittua. Siispä keskityn:

Pannukakun tuhoamiseen mansikkahillon ja kermavaahdon voimin! *Muahahahahahhahaa*