Arpinen

Sitä kuvittelee olevansa henkisesti kypsempi ja valmiimpi. Kuvittelee tietävänsä jo monesta asiasta hyvinkin paljon ja selviävänsä mistä vain haaverista. Olevansa varma ja kykenevänsä antamaan, kuin vastaanottamaankin. Mutta onko näin?

Kyllä. Tänään puhun niistä arvista, joita ei välttämättä pinnalta huomaa.

Toiset kantavat kaunaa ja surua koko elämänsä läpi. Toiset osaavat päästää irti ja jatkaa ongelmitta, mutta on vielä yksi vaihtoehto mustalle ja valkoiselle.

Oletko sinä sitä tyyppiä, joka hautaa ja piilottaa haavat itseensä?

Sydänsurun peittää helposti laastarilla ja ennen kuin huomaatkaan on haava parantunut. Mihin heität laastarin?

Toiset täyttävät viikkonsa 24/7 työllä/koululla/harrastuksilla ja pääsevät läpi harmaankin kiven... Millä hinnalla?

Joillakin on tapana hukuttaa itsensä nautintoihin: Viina, seksi (lukuisia irtosuhteita), shoppailu jne.

Mihin ryhmään sinä kuulut?
-------------

Syy miksi näitä lähdin pohtimaan on totta kai se, että oma lehmähän tässä on ojassa.

Mitä sitä kiertelemään ja kaartelemaan? Jokaisessa meissä asuu pieni omahyväinen kusipää ja näin kuuluukin olla.

Kesän vietin ystävieni seurassa ja vakuutin itselleni asioiden olevan kunnossa. Täyty sanoa, että kesäni olis suhteellisen mahtava. Mutta mikäs pilkistikään silmäkulmastani?

Mitä kertovat jäljet mustalla ja valkoisella?
Otteita kesästäni:
-2 vk aina 160 työtuntia.
- visa on vinkunut.
-Päiväkirjasta revittyjä sivuja ja vain muutama merkintä.

Nyt nukun taas ilman sydämmen tykytyksiä. Viihdyn omillani ilman tekemistä. Mietiskelen/laulan/leivon jne. Hiljaisuus ympärilläni. Olen rennompi. Näen taas unia. Niskaani ei koske enään.

Jotkin suojamuurit/suojaspasmit ovat jälleen laskeutumassa. Ihanata!

Mitä parasta: Olen jälleen herkempi aistimaan muiden ihmisten mielenliikkeet ja mielentilan ympärilläni. Lumi on valkoisempaa, tuoksut terävämpiä ja kosketus vieläkin ihanampaa.

Jäikö kuitenkin arvet muistuttamaan kaikesta kokemasta? (Niin vanhojen päälle..)

varsin optimistisena mielenä on minun todettava, että niiden kuuluukin olla siellä ja näkyä. Turha niistä on masentua.

Arvet kasvattavat samalla tavalla kuin kipukin. Toleranssi kasvaa ja tietää paremmin mihin omat rajansa vetää.

Mätivistä haavoista on syytä huolestua. Ne aiheuttavat aikanaan verenmyrkytyksen, ehkä kuolionkin.

Siksi antakaa haavojen hengittää ja sydämmen asioissa: Trust me. Harkitse ennen laastarin laittamista. Turha laittaa laastaria naarmun päälle ja suuremmassa vammassa ne hukkuvat sinun mätääsi/vereesi jne.

Lapsenmielisyys on sallittua, mutta lapsellisuus meistä pois! Ei joka haavaa/vammaa tarvitse puhallella. Kyllä terve aikuinen ihminen paranee itsekseen.

Nimimerkki: Arpinen ja ylpeä siitä.

*Hyppelehtii kukikkaille pelloille auringon laskuun riemuiten itsensä löytämisestä*

World here I come!