Back home

Kummallinen identiteetti kriisi taas valloillansa.

Sitä on opiskelija ja duunari jne. Samaa sontaa, mutta myös ihan kummallisissa asioissa tulee taas ajatuksiaan vaivattua ihan turhaan.

Tunnetustihan olen hyvin avoin mieleltäni, mutta viime aikoina on ymmärryksellänikin ollut rajansa. Eräs fb tapaus kun sattuu taas olemaan niin keltainen päänsä sisällöltä, että huhu huh... *hihitystä koulun koneen edessä*

Ihmissuhde on ihmissuhde kahden yksilön välillä. Olkoon kyse bisnes suhteesta tai fb-suhteesta tai ihan romanssistakin. Silti on aina kaksi itsenäistä yksilöä kyseessä. Päätöksiin tarvitaan kahden yksilön mielipiteet ja toteutukseen teot jne. Ihanata harmoniaa eikös?

No tämä tapaus ei loukannut minua suoralla ehdotuksella kolmennasta osapuolesta (Olenhan varsin avoin..) vaan (Jonka otin loukkauksena) ehdotti samantien tapaamista MINUN asunnossani, ilman tämän osapuolen ennakko tapaamista.

Hei kuules mr. "Teen mitä vittua mua huvittaa".

1. En mielelläni päästä tuntemattomia asuntooni. (Lue "turvapaikkaani", Pesääni jne.)

2. Oletko mahdollisesti ajatellut, että en todellakaan välttämättä ole kiinnostunut tippaakaan siinä mielessä tuosta kolmannesta osapuolesta?!

Jsus alkaa vituttamaan nuo itseriittoiset, sosiaalisilta taidoiltansa 0, epäemotionaaliset mulkut, jotka pörräävät vain oman napansa ympärillä. Tai siis tyypit jotka ovat tottuneet toimimaan vain oman päänsä mukaan.

Sorry honey: Tämä tyttö pitää puolensa, omaa vahvat mielipiteet ja tietää tasan tarkkaan mitä haluaa, eikä mulkkujen edessä pokkuroi!

Kyllä: Minä vaadin toisena osapuolena kunnioitusta! Jos tämä ei onnistu sopimus puretaan välittömästi! HA!!!

*Vihaista puhinaa ja kovasanaisia suhahtavia kirouksia*

-------------

Asiasta kukka ruukkuun.

Olen rakastunut uudelleen. Lontoo, Lontoo... nuo saasteiset väen tukkeuttamat katusi, pikku putiikkisi ja asiakaspalvelu taidottomat myyjäsi. Ah ja voih kuika teitä kaipaankaan!

Kaikessa on kaksi puolta. Englanti on kohteeni ja tavoitteeni ja vaihto intoni vain vahvistui. Oxford here I come!

--------

Ja tästä päädyttiin taas dilemmaani/identiteetti kriisiini.

Tuon vierailuni aikana käväisin myös konferenssissa edustamassa kouluani/itseäni ja sain varsinaisen läpsäisyn kasvoihini. 2h yöunien jälkeen (Myöhäinen lento, hostellin etsintä, sänkysähläily, hermoilu..) ja 2 h junamatkan jälkeen Pokesdowniin löytäessäni kohde koulun, jossa konferenssi pidetään huomasinkin älyllisen kapasiteettini rajallisuuden. yllättävän paljon sitä tietää ja yllättävän paljon voi itseltään jopa olettaa väsyneessäkin tilanteessa. Olen virallisesti nörde/jollakin tavalla perus duunarista poikkeava anatomiaan ja ihmisen toimintaan tärähtänyt tutkijan/parantajan alku. Konferenssin sisältö ja anti olivat omaa luokkaansa.

Paljon viisaampana, kokeneempana ja valmiimpana voin vain itseltäni tämän uuden syntyprosessin aikana kysyä:

Kuka olen? Minne kuulun? Minne päädyn? Minne tieni viekään?

Ghetosta tohtoriksi tieni käy.... *hoilottaa kuuluvasti aurinkoon johtavan tien alkumetreillä*