elämä jatkuu ja jatkuu ja....whattu.

Pilkunviilaajat kyllä rakastavat minua.

Kavahdin kun katsoin riipustuksiani: ah mikä lukihäröinen ja hyvinepäselvästi, virheitä viljelevä tapaus olenkaan.

Töissä istun ja jumitan. Flunssa on taas saannut otteen ja naama turvoksissa.

Katselen ohikukevia ihmisiä ja välillä ajattelen huutavani suoraan: "Mikä helvetti teitä vaivaa?! Kuka hitto menee shoppailemaan ostoskeskukseen croksit jalassa?!.... Mauttomuuden huippua!!!"

Crockseja kohtaan koen henkilökohtaista suurta vihaa ja inhotusta. Mahtavat pönde/parveke läpyskät, mutta kaupungille shoppailemaan ne jalassa?! Ei helvetti...

Nyt sitten kuume koholla duunissa... whattu sentään.

Ajattelin taas syvällisiä miehistä. Jostain syystä on se viha vaan päällä ja vainoharhaisuutta koen jokaista urosta kohtaan: "Mitä helvettiä tuokin mielistelee?... Pillua vaan se tahtoo!!"

Taikka sitten mies haluaa omistaa naisen, täysin&kokonaan ja minun kohdallanihan tuo ei onnistu.

Pakko myöntää, että harkitsen vakavasti eksäni kanssa yhteen menemistä. Se ei sentään petä, käytä hyväksi etc. Ja tietysti rakastaa suunnattomasti minua, vaikka vihapäissäni katkerana usein tehnyt paskasti häntä kohtaan.

Tietysti riskinä taas se, että ukko alkoholisoituu taas ja ottaa itsestään selvyytenä, sekä hylkää. (Siis unohtaa huomionosoitukset jne.)

Mutta onhan sekin parempi kuin tulla petetyksi ja hyväksikäytetyksi?...

Perkhele...

Parempi vain keskittyä tavoitteisiinsa ja hankkia halikaveriksi mielummin kissa. Helppohoitoisempia kuin miehet.

*mutisten itsekseen avaa uuden batteryn*