Elämää elämää...

Nyt sitä taas kirjoittelee kaikenlaista täällä.

olin eilen tikahtua hysteeriseen nauruun. Taas maailma oli draaman näyttämö ja eksä sen keskellä. Yletöntä äänen käyttöä ja elehdintää, sekä sanallista kaksintaistelua. AH ja VOIH!

*nauraa*

Lopulta pistin suoraan, etten jaksa tippaakaan, älä ota muhun yhteyttä.

Sitten tulee taas minä rakastan sinua kommenttia ja yöllä. "Sun takia oon nyt kännissä!..."

Herran jumala! Iso mies! Minä en sitä kättä pitänyt joka viinaa valutti kurkusta alas! Jos rakastaa uida itsesäälissä, eikä nouse sieltä ylös, niin miksi vitussa se mua kiinnostaisi?!

Sen jälkeen kun sai reippaita kunnianloukkauksia kohdalleen, syttyi viha. Jos ei kansalaisuuttani, ristiverisyyttäni, perhettäni, minua etc. loukattu, niin heiteltiin tavaroita ja tuhottiin minulle tärkeitä asioita. "Nainen kykkyyn!"

Niin se on. Osittain olen mustalainen, ryssä, mutta myös suomalainen. Älkää unohtako saksalaista verenperintöäni isäni puolelta. NATSI!
Mutta yksi asia pitäkää mielessänne. olen helvetin ylpeä verenperinnöstäni, sillä kliseet, eivät paina vaakakupissa ihmistä punnittaessa. Teot. Ne on ne jotka merkkaavat.

Well, elämä jatkuu ja paskiaisia ei tarvitse katsella.

Tänään duuniin ja huomenna baanalle. LOMA loma LOMAAA!!!!

*räkättää, nousee ylös ja sheikkaa pebaa ja kikattelee itsekseen*