Häät

Vaaleanpunainen ei ole värini. Ei ole ollut sitä koskaan.

Silti löysin itseni verhoutuneena hempeän vaaleanpunaiseen hartiahuiviin ja lakanneeni kynteni hieman kimaltelevalla roosan punaisella.

Voi elämä.

Häät olivat menestys. Kaikki: koristeet, tilaisuus, tarjoilu etc. olivat täydellistä!

Kun nousin pitämään puheeni ja lukemaan äitini tekemän veljeni pyyntöä kunnioittaen huomasin vapisevani ja nieleskeleväni kyyneleitäni.

Kuitenkin jälkeen päin sain taas kehuja itsevarmuudestani ja kuuluvasta äänestäni. Just a show.

Draamalta ei vältytty: 2 nyrjähtänyttä nilkkaa joissa toisessa pieni epäilys metatarsaali luiden hiusmurtumasta, yksi vammautunut etusormi ja kaksi flunssan saannutta.

Ja tämä vain oman sukuni puolelta.

Yksi bestmäneistä tunnusti sitten tunteitaan minulle. Mukava, kiltti ja rehellinen.

Ongelmana vaan taas ujous. Pysyisikö kundi perässäni?

Tai no ei oikeastaan ujouskaan, ehkä saamattomuus?

Istuin siinä, En perääntynyt vaan odotin, jos kundi olisi alkanut tekemään jotain asian eteen. Pyytänyt treffeille?

Nada. Ei mitään.

Sorry boy, mutta tämä tyttö ei todellakaan halua olla dominana/Justiinana ja pistää asioita alulle/pidellä kaikkia lankoja käsissään, kun sitä joutuu jo niin monella elämänsä osa-alueella tekemään.

Voi luoja sitä, että miehet ovat vaikeita!

Kauhunhetkiä oli luvassa kun tätini kiidätettiin sairaalaan. 6kk menossa ja lapsi tahtoi syntyä. Terve tyttö ja kaikki kunnossa.
------------

Nyt itse flunssan parissa ääneni menettäneenä tuotan ruutua ja luen kuin hullu.

Suosittelen seuraavaa kirjaa Kazyo Ishiguro Ole luonani aina.

Ajatuksia herättävä.

Olen lisäksi saannut vihdoinkin nukuttua. Hereillä olen keksimäärin ollut sen 8h päivästä.

Uni parantaa minkä taudin tahansa.

Huomenna pääsen leikkimään Kaunaa työpaikan koulutustilaisuuteen. *leveä virnistys*

------

Sitä on alkanut taas pohtimaan ihmissuhteita ja siteitä joita helposti muodostuu ihmisten välille.

Itse olen pyrkinyt välttämään minkäänlaisten siteiden muodostumista. Yhtään kehenkään. Varsinkaan niihin jotka asuvat tuhansien kilometrien päässä.

Tässä sitä silti ollaan ja podetaan lievähköä rintakipua tämän kesän viimeaikaisen tuttavuuteni kohtaan, joko on totaali vastakohtani.

*kiroaa ihmismielen tuottamat kieroutuneet tunnereaktiot*

No mutta jos seuraavan viikonlopun hemmottelumatka ystävien kanssa Tallinnaan pedikyyrin, shoppailun ja tanssimisen säestämänä ei sitä paranna, niin sitten turvaudun meditointiin ja voodoohon!

*Kääriytyy takaisin pesäänsä köhien ja mutisten itseksensä*

BTW: Ajattelin vaihtaa asteittan lähemmäs luonnollista hiussävyäni: Aivopesu on siis tuottanut tulosta! Ensin vaaleat raidat ja hituselleen kultaisen hunajan ja viljapellon sävyjä kohti.

Ei todellakaan koko blondia kohti sillä muuten muistutan kohta barbia! *pyörittää silmiään*

Pinkkiä, blondia... Voi luoja, mihin sitä taas on joutumassa?!

Mummini jo tokaisi minun näyttävän blondina sitten venäläiseltä huoralta.

Sitä odotellessa...