Harkiinnan ja tekojen ero

Nyt viime aikoina on mietityttänyt tekojen seuraus ja ainainen jahkailu.

Kumpi on parempi? Harkita asioita pitkään ennen tekoja vai teot ennen harkintaa?

On totta, että suorien tekojen jälkeen voi asiat mennä eri tavalla kuin suunnitellusti, mutta ainainen harkinta voi johtaa siihen, ettei koskaan saa tehtyä mitään ja lopulta on monien asioiden suhteen myöhässä.

Tekojensa mahdolliset seuraukset on tiedettävä/ymmärrettävä ja olla aina valmis monenlaiseen tulokseen.

Olen ottanyt nykyiseksi elämänohjeekseni tehdä asioille jotain, sen sijaan, että odotan ja harkitsen... taas odotan jne.

Tuon harkitsemisen takia ja luultavasti myös uskalluksen puuttumisen ( muita ei halua loukata, tulee olla nöyrä eikä itsekäs jne.) takia olen turhan kauan virunut mm. huonoissa suhteissa, paskassa kämpässä/duunissa jne.

Nyt on actionin aika ja voin sanoa, että todella nautin tästä. Totta kai takkiinkin tulee, mutta hei? Eikö elämä ole elämistä varten?

---------------------------

Olen oppinut itsestäni myös uusia puolia.

Jos haluaa rikkoa kliseisyyksiä on testattava rajojaan.

Olen usein viime vuosien ajan valittanut mm. täälläkin nuoriin naisiin kohdistuvista kliseisyyksistä. Jos on nätti on usein tyhmä ja heikko jne. Sehän kuuluu naisen rooliin? Ja naisellisuushan katoaa jos nyrkkeilee, on itsepäinen (lue itsenäinen), uskaltaa heittää herjaa/sanoa mielipiteensä jne.

Mutta tuohan ei ole totta. Kauan se kesti vaakuutella itsellensäkkin. Pakko myöntää!
*nokka kahvikuppiin->ryystämisen ääntä*

Ihmiset ovat yllättyneet muutaman kerran totaalista "persoonan vaihtumistani".

Jokaisessa elämän osa-alueessahan työ,harrastukset jne. omaa eri persoonan.

Työssäni olen ilmeisesti pilkunviilaaja pomottelija, joka saattaa vaikuttaa usein kärttyiseltä, mutta haluan saada kaiken valmiiksi HETI, asiakkaille flirttailun ohella. Samanlainen asenne, kun valmennan.

Vapaalla olen näkyvästi iloisempi ja aivot narikassa. Sekä päästän suustani huumorisammakoita.

Tuo persoonien muutos on herättänyt ihmetystä, sekä työkavereissani, että valmennettavien keskuudessa.

Työ on työtä ja velvollisuutensa on hoidettava. Vain hullu sekoittaa työnsä ja vapaa-aikansa keskenään.

No mutta ei siitä sen enempää.

*Menee leikkimään tuuliviiriä ja antaa palaa*