Herätyksiä

Näin tulin, tein ja voitin!

Viikonloppu levätessä ja ihmisten kanssa höpötellessä. Aurinkoa ja ajatuksia, sekä nannaa naposteltavaa.

Näin siskoni ja siskon pojat viikonloppuna. Naureskelin ja naatiskelin ajastani. Lapset on kyllä aivan ihania. Täti on ylpeä..

Ja vauvakuume pärähti taas käyntiin. *Syvä huokaus*

-------

Kivi vierähti sydämmeltäni.

Ystäväni joka kyseli aikaa ja jutustelu seuraa vieraani ollessa vielä paikalla tuli tänään nähtyä.

Vaistot olivat oikeassa ja ystävä tarvitsi ystävää. Joskus vaan tarvitsee ihmistä kuka kykenee kuuntelemaan ja puhumaan.

Ensin patoutumat pois kovalla treenillä. Sitten istuimme autossa tuntikausia syöden jäätelöä ja hampparitkin välissä puhuen kaikesta maan ja taivaan välistä.

Nautimme toistemme seurasta ja siitä kuinka toinen voi ymmärtää.

Muistutimme toisillemme ettei maailma oikeasti ole niin paska paikka ja jos jotain viedään, tulee jotain tilallekkin.

Pahin kaikesta osui ystäväni kohdalle ja nyt nuorena alkaa jo nivelet brakaamaan. Pelkäsi valmistuvansa vain suoraan eläkkeelle. Totesin vain ettei mikään tutkinto ole turha ja nehän aina avaavat lisää ovia.

Sitä paitsi sillä tytöllä on valtava sydän, voimakas mieli ja määrätietoisuutta vaikka muille jakaa.

Joissakin ihmisissä on vain enemmän sitä jotakin kuin toisissa.

Hän jopa ymmärtää ongelmani "paikkani" etsimisessä ja monen tulen välissä olemisessa.
-------------

Kävi taas mielessä keskusteluiden lomassa, että joitakin ihmisiä on vain turha pitää lähipiirissä loisimassa.

Jotkut vain ottavat ja unohtavat antaa. Elämä kai pyörii vain heidän ympärillä? Just joo...

Onneksi olen viime aikoina vähät välittänyt pienien mielien ongelmista ja ottanut iloa siitä mistä saa ja valitusten/ahdistusten/purkautumisten antanut mennä sormien läpi.

Pieni itsekkyys on joskus tervettä.

Työasiat jo kesän puolivälissä ensi syksylle sumplittu ja aikaa näyttää olevan paljonkin. Hyvä.

Fokus siis taivaanrantaan, sen maalaamiseen eli esseen kirjoittamiseen...

BTW Hitto näitä PMS oireita! Ensin hirveää syöpyttelyä, hekistelyä ja sitten menen hommaamaan itselleni pienen alkavan migreenin treenaamalla?! Voi luoja. Minä ja sidekudokseni!

Siis parasetamolia naamaan, pimeään huoneeseen ja unta kalloon! Voisi se vuoto alkaa niin ei tarvitsisi tähtiä nähdä! *Dramaattinen tuhahdus*