Ihmetystä kerrakseen

Taas kahvilapäivystystä.
Kirjoittakaa otsaani: "Virallisesti EI ELÄMÄÄ!!"

Hyvä, että vetäisin vähän proteiinia ja magnessiumia ennen nukahtamista. Pakko sanoa, että olisi muuten käynnyt vanhanaikaisesti:

1. Herääminen aamulla omituisen kramppaavasta asennosta.
2. Vaivoin vääntyminen sängyn reunalle.
3. Ylösnouseminen.
4. BANG! Lattialla sikiöasennossa lihakset huutaen hallelujaa.

Nyt vain pakarat tulessa ja vatsa hiukan hapettomassa tilassa. Kädet kestivät ja hartiat mutta JSUS mikä tehotreeni taas epästabiilille keskikropalleni.

Jätin suosiolla korkkarit kotiin. Muuten gluteukset ja jalat enemmän krampissa. Siispä lökäreissä kahvilassa, hiukset kiinni miten sattuu ja lookki mitä nyt onkaan.

Kuitenkin suht siisti joten who cares?

-------

Siksi "yllättäen" nostan esille aiheen: Epävarmuus.

Mikä ihmisiä vaivaa nykyään? Jokainen on oikeasti kaunis jos vähän pyrkii pitämään itsensä kunnossa.

Olkoon kropan malli mikä tahansa!

Jotkut syövät saadakseen itsellensä kirjaimellisen suoja ja jotkut hallitsevat ruokailuaan ylettömällä tarpeella vain sen takia, että muut hyväksyisivät hänet.

Väitän, että jos hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet, elämä helpottuu!

Se on yksinkertaisesti vain anatomisesti mahdotonta yhtäkkiä muuttua 175cm pitkäksi, siroksi, iso silmäiseksi, klassisen kauniiksi blondiksi, jos olet minun kaltainen 162cm lyhyt, muodokas ja varsin tumma piirteinen suomalaiseksi eksoottisen oloinen tapaus.

Vaikka plastiikka kirurgia onkin varsin etevää. Mutta pituuskasvu? Arveton kroppa, jossa pienetkin lihakset/fasciat/ligamentit etc. liikkuvat kauniisti ja normaalisti? Ei tule tapahtumaan vielä pitkään aikaan!!!

Miksi siis yrittää muuttaa itseään sellaiseksi, mitä ei ole sen sijaan että kehittäisi itsessään niitä hyviä ominaisuuksia joita jo löytyy?

Itse ainakin olen sujut itseni kanssa. Luojan kiitos minussa oli munaa huutaa vastaan, kun toiset (Joo jälleen näitä mm. eksä kokemuksiani) huutavat minulle: "Luuletko olevas fiksu vai?", "Tossakin sulla on liikaa...", "Sä et oo tarpeeks hyvä...", "Taas sulle on nyt kuule tullu pari kiloa varo varo...", "Vittu sul o vinot silmät.."

Vastauksinani: "No niin vittu onkin!!! Joten mikä on sun ongelmas?!"

(Välikommentti: En ole koskaan ymmärtänyt toisten haukkumista ja arvostelua. Katso peiliin ja kritisoi ensin itsesi loppuun ennen kuin voit mennä pää pystyssä kritisoimaan muita.)

Vähän itseluottamusta. Katsokaa peiliin ja oppikaa arvostamaan itseänne! Aina on joku joka pitää juuri niistä piirteistä sinussa, joita joku toinen vihaa.

Kuten esim. omituisinta ikinä: Hunks mies joka on aivan mahtava kokonaisuus mun mielestä häpeilee omaa karvaisuuttaan. Siis WTF?! Miehen kuuluu olla karvainen ja siis selänkin saa hoidettua, JOS se niin kauheasti häiritsee... (Ja jos nyt vingutte kivusta niin kokeilkaas pojat brassivahausta...) Minua ei ainakaan tuollaiset pikku jutut häiritse. Pääasia että miehellä kasvaa parta! Oooh se sänki... *grrräyhhhhh!*

Minua itseasiassa henkilökohtaisesti hiukan ahdistavat nk. karvattomat miehet. ei kunnon partaa, ei sänkeä... siis voi ahdistus!

Ja jos parisuhteessa saatte kuulla jatkuvaa arvostelua omasta käytöksestänne, ulkonäöstänne jne. Niin kannattaa miettiä onko tämä parisuhde kaiken tämän henkisen väkivallan arvoista? Kyllä. Kuulitte oikein: HENKISTÄ VÄKIVALTAA! Tässä lainaus:

"Se voi olla sanallista tai sanatonta. Henkisen väkivallan muotoja ovat alistaminen, nöyryyttäminen, huutaminen, kiroilu, painostaminen, pilkkaaminen, nimittely, uhkailu, kontrolli, vähättely, alentuvasti käyttäytyminen, pelottelu, häirintä sekä syyttely."

Kauhean suorasanaista tekstiä taas vaihteeksi.

Siinä vaiheessa kun toisen osapuolen on pakko nimitellä etc. 24/7 on jossain jo vika.

Turhaan sitä jää suhteeseen, jossa alkaa tuntemaan itsensä huonommaksi. Oikeassa ymmärtävässä suhteessa toinen rakastaa sinua sellaisena kuin olet.

Kuten yksi mahtavimmista kokemuksistani. ex-kihlattuni rakasti minua sellaisena kuin olen vaikkakin juopotteli ja unohti minut ajottain tyystin ja yritti haihduttaa minusta opiskeluideani kokonaan niin niin... Tuo asia oli hänessä ylitselyömätön! Ja tuona aikana olin varsin epävarma itsestäni.

Sentään jotain positiivistakin kehitystä on tapahtunut näinä vuosina.

Vaikka edelleen huono tuurini niin rakkaus kuin raha-asioissa vaan jatkuu. Vaikka niinhän sen kuuluisi mennä että jos ei onnea rakkaudessa, niin rahassa ja visa versa.

Nyt joku aivan selkeästi saa sairasta nautintoa miesjuttujeni epäonnisuudesta. joku tulee ja sekoittaa miehen pään niin, että varomaton sanominen saa minut suuttumaan, tai sitten ystäväni pokailee miestä joka varattiin jo minulle tai sitten jokin saa sen kundin mokaamaan kunnolla. Tai sitten kundi on vasta eronnut tai tai tai... JSUS!

Uudenvuoden lupaukseni olkoon: Keskityn itseeni, en uhraa kaikkea aikaani/energiaani muihin ja heidän ongelmiensa ratkomiseen, en suostu toisen osapuolen parantavaksi laastariksi jne.

Kun sattuu olemaan jokin ongelmamagneetti mun kasvoissani: "Tulkaa kaikki vaan ja purkakaa ongelmanne minuun!" "After me u are a new person!"

Siis paikallisessakin vedän nämä ihmiset puoleeni, jotka alkavat vain purkamaan sydäntänsä ja ovat hakemassa olkapäätä.

*huokaus*

Ja mikä siinä on, että KAIKKI! Siis kaikki eksäni/hoitoni etc. eivät osaa lopettaa soittelua vaan aina jälkeen päin aloittavat sen uudestaan ja hihkaisevat: "Kun sä oli niin ihana ja täydellinen ja ja..." Omapa oli mokanne herrat! Sen tajuaa mitä menettää kun onni katoaa hyppysistä! Tai sitten ne vaan kerjäävät piparia...

Ajattelin jossain vaiheessa taas repäistä. Taas sellainen levoton olo. Pakko päästä matkustamaan. Ottaa aikaa vain ja ainoastaan itsellensä.

Jos vaikka kokeili ensi kesänä espanjalaisen esittämistä (ruskeat piilarit ja menen helposti läpi!), tai nyt ajankuluksi kokeilisin viettelyä ja miesten narraamista. Kaikkeahan tulee kokeilla?! *Viaton hymy* Ihan vain testaisin miltä se tuntuu ja mitä ajatuksia se minussa herättää....

BTW: Pakko ilmaista vitutuksensa joidenkin kirjoitustaitoa kohtaan. Kyllä. Olen itsekkin lukihäiriöinen, mutta sentään ilmaisen itseäni varsin vauhdikkaasti ja ymmärrettävästi kirjallisesti! Opetelkaa kirjoittamaan STNA! Väitän, että kirjallinen ilmaisu pääosin paljastaa henkilön kypsyyden ja sivistyksen tason!

Halimispulaan ei taida olla muuta ratkaisua nyt, kuin halia heti ensimmäistä opiskelija kolleegaani huomenna, sitten Minnaa. Lauantaina hyppään kollegani kaulaan ja illalla punkun voimalla halin kaikki osteopaatit/osteopatian opiskelijat läpi. Nämä ihmiset oikeasti arvostavat minua sellaisena kuin olen.

Näitä pohtienMutta tässä tämän päiväinen puklaukseni.

Nyt pänttäämistä ja illaksi valmentamaan tytön tylleröitä. Noita ihanaisia. Vaikka vievätkin energiaa niin se innostus on aivan ihanaa!