Jaahas

Unet voi kyllä ajottain olla tooooodella kummallisia.

Nyt ilmeisesti olen seurattu ja valvottu... khyllä. Kesken unen perus koulukriiseilyn ja tehtävien palautusten/tekemisien ja ihme reissailun tuli uneeni kohta *ZoOOoOOooOMMMM!* ja spottasin henkilön tumma kehä päänsä ympärillä hieman kauempana. *ZZZZzZzZzOOOOOOOOmmMMMM!* Lähikuva kasvoista ja hartioista. Silmissä selkeä pääämääräinen tuijotus: I'll be watching you..

Tuijotusta lisää analysoidakseni ja tummaa kehää pään ympärillä, joka jätti tumman vanan liikkeen mukana taaksensa:

Tuijotus oli hyvin intense. Hieman jopa mahd. omistava? Tumma aura pään ympärillä kuvastaa harmistusta ja synkkiä ajatuksia. Värissä muistaakseni hieman sinertävyyttä mukana, joten tappo aikeissa kaveri ei ainakaan ollut. Mahdollisesti mustasukkaisuutta tai mielipahaa.

Miksi miksi miksi miiiikssiiii?!

Tuli vähän sellainen olo kuin piparipurkilta olisi jäännyt kiinni itseteossa...

Mutta mitäs pahaa/tuhmaa on viime aikoina tullut tehtyä? Ei oikeastaan mitään, vaan olen pitänyt huolta siskoni ystävistä, treenannut, ollut töissä, koulussa jne. Mitä nyt normi flirttailua ja ollut iskuyritysten kohteena.

Ehkä alitajuntani yrittää viestittää jotain? Tunnen syyllisyyttä siitä että olen sinkku ja alitajuntani soimaa minua siitä sukulaisieni tavoin: Nyt hommaat ittelles miehen, joka kyttäilee sun perään ku säää oot niin mahroton jne. Hommaas nyt se sulho itelles.

(Väli vitsi: Mitä vastata ihmisille, jotka alituiseen kysyvät ((Miehet)) miksi olen sinkku suu auki tuijottaen totaali yllättyneinä?)

No anyway: väsymystä muutenkin ollut taustalla, sillä nukahdin ilta 7 aikoihin ja tuolloin juuri tuo uni. Heräsin sitten 22.30 ja kukuin siihen klo 2.00 asti.

Nyt hieman väsynyt/pöhnäinen olo.

-----------

Sitten taas syvällistä pohdintaa:

Mitä porukka on mieltä lauseesta:

Kun olet rehellinen itsellesi olet sitä muille.

Ja mitäs mieltä pohdinnasta (khylli.. jälleen parisuhde pohdiskelua tässä sinkkuuteni loassa...)

Että parisuhteessa tulisi antaa toiselle sijaa kasvuun ja edistykseen. (Ei siis vain se lähipiiri) Ideana olisi antaa toiselle mahdollisuus kehittyä sen sijaan kuin olla niin ihana teinirakastettu 24/7.

Onko tuossa yksi kriisien syy? Toinen ei anna paremmalle puoliskolle mahdollisuutta kehittyä ihmisenä vaan vaatii olemaan iloinen ja niin spontaani kuin silloin 25-vuotiaana, vaikka tämä toinen puolisko olisikin kokenut kovia: läheisiä kuollut, oma lapsi kuollut, menettänyt rakastamansa työnsä, harrastuksetkaan ei enään onnistu kun jalka piti amputoida etc. Ei kaiken tuon jälkeen voi vaatia sitä 20-vuotta sitten ollutta persoonaa etc!!!

Tavallaan kasvetaan yhteen, mutta erikseen. Voihan kahdella vanhalla puullakin latvat sojottaa ties mihin suuntaan, mutta juuret ovat tiukasti yhdessä.

Suhteessa on annettava hengittää. Se ei siis tarkoita moniavioisuutta (paitsi jos se on se juttu niinQ) ja toisen luottamuksen petämistä etc.

plääh... liian aikaista syvällisyydelle.

----

Tultiin muuten lepakko ystäväni siihen tulokseen, että yksi syy sinkkuuteeni ja ongelmiin parisuhteissa: Miesten mustasukkaisuus. Johtuu itsenäisyydestäni. Olen liian omatoiminen. En tarvitse apua ja ole riippuvainen muista. Tai ainakaan myönnä sitä. Jotain vikaa päässä?

Nyt on muutettava asenne siihen, että tyttö on hiljaa, nöyrä ja tarvitsee apua 24/7 niin ehkä elämä helpottuu?

Ja paskat! Jos en kelpaa tälläisenä niin etsikää muuta seuraa!! *Mielipuolista naurua ja kikattelua*