Kofeiinia, nitroja, spacecakea... Mitä vaan?

Väsymys on kirouksista pahin. Sitä nukahtaa bussiin ja huomaa kieretävänsä rundia, tajuaa ruuan taas palaneen pohjaan, eksyy ihme paikkoihin ja sekoilee sanoissaan. Pakolliset kurssit lukiossa vois unohtaa. Ylppäritodistus jo löytyy, muttei päättötodistusta jolla sais sen ylppäritodistuksen haltuunsa. Lukio on perseestä. Varsinkin silloin kun ei tippaakaan kiinnosta ja illat viettää duunissa. Elämä täynnä koulua ja duunia, sekä ajoittaista paheellisten tapojen noudattamista.

Pääsis jo sinne hieroja kouluun kun sinne sitä motivaatiotakin löytyis ja voittais lotossa, niin ei duunissa tarvitsis käydä.

Elämä on.

Jos vaikka asennoituis niin, että ottaisi tämän rankan jakson eräänlaisena testinä/paastona joka vahvistaa mieltä ja antaa kokemuksia?

Sosiaalisten rajojen rikkoutumista muuten on ollut ilmassa. tuloksena yksinasumisesta ja liian puheliaasta luonteesta vainoan puhelimella niitäkin ystäviä, joita en usein näe. Perhepäivällisellä pääsiäisen kunniaksi piristin kaikkien päivää hysteerisellä pulputuksellani.

Pahinta kaikesta: En voi hankkia sitä kissaa kaveriksi yksinäisiin iltoihin, kun astma pahenisi. On siis jäljellä kolme vaihtoehtoa:

1. Hakin sen kissan ja koen tukehtumiskuoleman 20 vuotta etuajassa.

2. En hanki kissaa ja muutun paikalliseksi kylähulluksi ja jatkan ihmisten vainoamista.

3. Aloitan seurustelun ja teen kyseisen uroksen elämän helvetiksi ensimmäisen viikon ajan-> Kun puhetulva loppuu alkaa hellimisjakso, tämän jälkeen seuraa kohtalainen taantuminen ja seurusteluun tottuminen
Tästä seuraakin uusia ongelmia: Seurustelu rauhoittaisi, mutta:

A Olen varsin nirso miesten suhteen

B Haluan riippumattoman suhteen ja omaa aikaa reilusti,

C Flirttailu on paheeni; jos puheripulini ei saa miestä hulluksi niin mustasukkaisuus kylläkin.

Tulevaisuus on siis varsin valoisa...

Menempäs tästä Vilauttelemaan ohikulkijoille Kallion kaduille ja soittelemaan sattumanvaraisiin numeroihin....