Naisena olemisen tuska

Nyt olenkin (taas vaihteeksi) suurien kysymyksien äärellä.

Hormonaalinen ehkäisy vai ei, kivuttomammat menkat vai ei, aivoinfrakti vai ei...

Eli tosiaan edessä on huomenna aamulla tapahtuva vakava keskustelu ehkäisyneuvolan terveydenhoitajan kanssa.

Luultavasti saan kuulla asiantuntijan monotonisen äänen kaikua kylmiltä laitosmaisilta seiniltä, kuinka "asiaan perehtymättömänä" en ymmärrä riskejä täysin.

E-pillerit, minipillerit etc. sotkevat naisen luontaisen hormonitoiminnan mm. uskottelemalla keholle naisen olevan raskaana.

Tästä sotkusta seuraa mm. väärän miehen valinta. Evolutiivisesti ihmisen tulisi valita omalle perimälleensä vastakohta. Ihminen, joka on paras mahdollinen kumppani jälkikasvullesi. Pillereitä popsivat valitsevat usein geeneiltään samantapaisen parikseen->VIRHE!

Mutta mitä mahtavaa ja ihanaa e-pillereissä on?

Olette koskaan tunteneet minkään kutittelevan haarukalla/veitsellä ymm. terävällä esineellä alaselkäänne/alavatsaanne?
Tuon tunteen koen joka kuukausi. Yöllä peityn tuskanhikeen ja pahimmillaan jalat pettävät altani.

Lisätkää siihen mieletön vitutus, suklaanhimo, pahoinvointi/anemia ja haju-, sekä kuuloherkkyys.

Kuin taivaassa lentelisi!!! *sarkastinen virne*

No nuo luojan luomat pillerit vievät kivut minimiin. Kun niitä syö on kierto säännöllisempi, kivuttomampi ja tunnetilojen heittelytkin rauhoittuvat.

Mitä parasta: E-pillerit pitävät finnit kaukana!!!

Mikä on siis ongelmana? Miksi en kauho kourallisia noita taivaallisia pillereitä suuhuni?

Aurallinen migreeni. Olen riskiryhmässä,jossa aivoinfraktin mahdollinen iskeminen on prosentuaalisesti reilusti kasvanut uhkanani. E-pillerit vielä lisäävät tätä.

Seuraava vaihtoehto on keltarauhaskapseli käsivarteen. Siitä seuraa kivuttomuuden (ei menkkooojaaa! JESH!) lisäksi älytön akne.

Olen liian turhamainen. En kertakaikkiaan pysty siihen. Naama yhtä mätäpaisetta....

Eli ilman minkäänlaista hormonaalista hoitoa ja vain kunnon kipulääkkeet/ainaiset kuukausittaiset saikkutodistukset töihin?

Ei niin helppoa, vaikka siltä kuulostaisikin.

Riskinä olisi "pienen yllätyksen" saaminen.

En pysty kertakaikkiaan aborttiin.

Mutta juuri nyt, ei missään missään nimessä, olisi tuo nyytti ollenkaan tervetullut.

Naisena MINÄ olisin se joka pitää lapsesta huolta. MINÄ joka uhraan opintoni/elämäni. MINÄ, joka lopulta jäisin (tilastojen mukaisesti) yksinhuoltaja äidiksi.

Mutta en seurustele nyt ja jos pidän siitä huolta etten seurustele tulevaisuudessakaan (muutamaan vuoteen) ei mitään pelkoa ole!!! *kikatusta*

Ja jos jota kuta tapailisinkin-> ei seksiä. Mikä olisikaan luonnonmukaisin ehkäisy kuin täysin platoninen suhde? "Kulta, seksistä sitten..."

Mutta satun pitämään aika paljon seksistä...

Kortsuhan on keksitty, mutta entä jos se paska jätkä haluaakin ja ottaakin kortsun pois saadaksen tämän naikkosen rengastetuksi?!

Ei helvetti...

*vetäytyy keittiöön synkistelemään*