Oh lal laa

Yksi kysymys:

Miksi helvetissä ihmiset tekevät aina niin suurta draamaa parisuhteistaan? Onko draaman ylläpitäminen ainut keino osoittaa toiselle välittämistään etc. Vai onko aina kyseessä niin suuret tunteet ettei niitä pysty kontroloimaan? Ehkä syy onkin opitun toistamisessa? "Koska vanhempani osoittivat rakkauttaan näin niin minunkin..."

WTF?!

Nyt erottuani eksästäni aloitin itseni uudelleen rakentamisen kun sain viikonloppuna vihani herättävän soiton: "Mun on niin paha olla kun erottiin... oon nyt vaan ryypännyt 2 viikkoa..."

Vittuako se mun vikani on?!

Erosta tehdään draamaa ja sanon, ettei se minullekkaan helppoa ollut. Migreeni kohtaushan siitä tuli. Mutta elämä jatkuu ja jokainen tekee valintansa. Oli miten vaikeita tahansa sitä pyrkii tekemään oikein ja kuuntelemaan sydäntään (järkeä unohtamatta).

Mutta miksi aina draamaa?! En itse sitä vielä ymmärrä vaikka osaan olla aikamoinen diiva ajoittain.

Mutta asiasta kukkaruukkuun.

Sain vihdoinkin opintotuen myöntämisilmoituksen kelalta. Kaikki ok! Opiskelut alkavat ma 31.8. ja viimeinen työpäivä nykyisessä vakkari työssänion siis 28.8. Että se elämä muuttuu äkkiä..

Mutta pakko myöntää: Oravanpyörästä irti pääseminen ja vihdoinkin sen alan opiskelu jolle olen havitellut pitkään piristää kummasti!!!!

Lisäksi satsaan kodin sisustukseen ja saan vihdoinkin niitä asioita joiden eteen olen töitä tehnyt. Ettäs kuulitte! Työ/opiskelu kannattaa ja työnsä hedelmistä on ihana nauttia. Jos yrittää tarpeeksi ja on valmis satsaamaan-> Pääsee mihin vain!

Siskonikin ilmoitti menevänsä treffeille huomenna.

Treffikutsuja tähänkin suuntaan kiitos!