Soon mun tarina

Yhtä saatanan harlekiinia/naistenromaania tämän hetkinen elämä.

Menin sitten eilen kävelylenkille ja otin tuon ex-kihlattuni seuraksi. No minkäs ympärillä keskustelu pyöri?... Vituttaah..

Jos mä jostain suhteesta lähden niin en varmasti ala katselemaan kaivaten selkäni taakse. Se otus taas ei osaa päästää irti.

Melkein omatuntoon otti, kun faktahan on se, että minähän jatkan elämääni jo täysillä...juuh.

BTW: Mikään ei ole kamalampaa kuin ihminen joka yrittää riistää sulta vapauden ja sitoa sut viereensä kököttämään. Ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa niin vaan bergeleesti!! Enpä taida tavata sitä taas vähän aikaa. kalenteri buukattu täyteen hänen aina kysyessä...

Sitten vakikaraokepaikassa on tuon karaokevetäjän poika eronnut samoihin aikoihin kuin minä ja ilmeisesti nyt halukas näkemään. Jutteli sitten äiteeni kanssa. Sanoi sieluani kauniiksi. Olen immarreltu. Perjantai ilta buukattu. Vähän jänskättää.

Sitten pitäis vielä muutama tyyppi nährä... juuh. Perjantai aamukin tod. näk. buukattu. Ehkä myös viikonloppu.

*nauraa avoimesti ja näplää hiuksia*

No taitaa olla sitä sosiaalistakin elämää siis jäljellä, kun tuossa aikaisemmin sen puutettakin taisin valitella, kun aina on treeneissä tai töissä.

Kauhee mässäily viikonloppu takanapäin. :( monta kaloria... mutta nehän kuluu aktiviteettien parissa!

Nyt on varmaan pakko mennä törkkumaan. Elämän hetkisyys, ja azziztava eksä aiheuttaa nyt migreenin alkua...

*pimentää huoneen, hakee kylmäkääreen ja ryömii peiton alle*