This is the day

Sain suht terveen paperit. Se oli komia nuori mies lääkäri. Sen mukana komia nuori mies hoitsu.. kattelin siinä vaan että huh! Hyvä etten huudellut: "Mut saa sitten hoidella!". Voin kävellä jne. Mutta harrastukset jää nyt vähäksi aikaa lievemmälle temmolle... Ja jos polvi ei toimi niin kaivan sen pikku kana pissiksen silmät päästä ulos (lusikalla, jota kannan aina mukanani), joka teki tän mulle...

Maito on siitä erikoinen aine, että se maistuu hyvälle, mutta kun sitä saa päällensä, ei olo olekkaan niiiiin mahtava...

Tossa taas hosuessani huomasin olevani ihan maidossa...

Miellyttävä tunne...

TÄÄLTÄ SAA KALSIUMIA!!! *vinkkaa silmää ja viheltelee*

Maanantaina vihdoinkin ihanaa ja voi jumalauta duuniin! Pää hajonnut kotona jo miljoona kertaa. Tämä pieni ihminen on tyytyväinen kun pääsee töihin... *mairea hymy*

Puhumaan ihmisille, kaatamaan jugurttia työpaidalle, jäätymään maitohuoneeseen, ahdistelemaan kollegoita mun mielenkiintoisilla jutuilla, laulamaan Tepsukalle ja Pirille (ehkä vähän Niksullekkin), panikoimaan ihme asioissa, unohtamaan taas ne eineslavat, piiloutumaan pahvilaatikkoon, jota Heli rullailee ympäriinsä asiakkaiden tuijottaessa ja jälleen epätoivoinen yritys pelästyttää juustotiski, vaikka punaiset hiukset näki jo kaukaa... rakentelemaan pyramideja jugurteista ja näyttämään rivolta, kun huulet taas palaa auringossa ja epäilyttävä valkoinen tahra ilmestyy työpaidalle, Ahdistelemaan omaa lelua-> Marikaa, jonka kanssa koetellaan muiden hermoja ja kertomaan tyhmiä vitsejä... sitten Wiltsun terassille.

VIHDOINKIN JOTAIN PÄÄMÄÄRÄLLISTÄ TEKEMISTÄ!!

*muahahaaaa!*

....

Parempi vaan maailmalle jos menisin vaan suosiolla sinne Hesperiaan..

Muttah nyt alkaakin vuosisadan projekti!!! Rahan kerääminen! Säästäminen on tälle tytölle aina vaikeaa, kun joutuu päivittäin kulkemaan ihanien vaateliikkeiden ja kenkä putiikkien ohi... ja entäs ruoka? Suklaa, mansikat, kermavaahto... mun heikkouksia kaikki! *Dramaattinen huokaisu*

Mutta nyt on vähän pakko! Tää tyttö haluaa poes Suomesta, ahdasmielisten ihmisten maasta, jotka AINA baarissa syystä tai toisesta keksii whittuilla ja pahoinpidellä tämän varsin eksoottisen the true stadilaisen, jolla sattuu olemaan vaan isompi perse kuin niillä tytöillä... (muuta järkevää syytä en oo keksiny vielä... *naurua*) Epsanjaan jossa aurinko ja sydän hehkuu kuumuttaan ja intohimo roihuaa! Aaah... Flamenco, sangria ja manolitot!!!

Oikeestaan meen sinne opiskelemaan sen urheiluhierojan ammatin. Koulutus maksaa pari hunttia enemmän kuin Suomessa ja mitä parasta maiseman vaihdos. Muuta ei nyt kaipaa. Lukiokin ohi, mutta stressi jatkuu. Pitää saada välimatkaa perheeseen. Faija on niin huolissaan aina, että vaatii liikoja samalla kun ottaa siipiensä suojaan. Kukaan äijä ei saisi vilkaista tähän tyttöön. Pitää olla vahva, ylpeä ja omillaan.

Äitini taas leveilee saavutuksillani baareissä ("Hän laulaa ihanasti, on ylioppilas, tanssija, mohari, taiteilija, pääsi malliksi, tienaa hyvin, runoilee ja ah voih".. jne.) Samaan aikaa kun möläyttelee minun olevan heikko ja ja aina liian pyöreä...... Kaksinaamaistako?

Ja tietysti... ihan unohdin. Yrittää naittaa minua jokaiselle "soveliaalle" miehelle, saman aikaisesti kun isäni katselee murhaavasti jokaista miestä/poikaa, joka luo katseensa minuun.

Ovat he aivan ihania, tietysti! Mutta sokeita juuri tuolle asialle...

Äh, vuodatusta vuodastusta...

siitä oon ihan helvetin ylpeä, että olen oppinut selviytymään, monia taitoja, asennetta, kyseenalaistamisen taidon, käytöstavat, muiden kunnioittamisen, kunnianhimoa ja ylpeyden.

Olen oppinut, ettei mitään saa ilman työtä ja kaiken eteen olenkin antanut melkein kaiken. Monet eivät usko, kun sanon: "sano vaan tanssilaji ja anna rytmi niin näytän sulle pari askelta" tai "periaatteessa ei oo harrastusta, jota en olis jo kokeillu tai harrastanut"

Mutta lopulta olen vain ihminen muiden joukossa. se on hyvä muistaa... *virnu*

Kamala miten ihmisen usko on käynyt pieneksi, muiden kunnioittaminen kadonnut ja ennen kaikkea käytöstavat ovat unohtuneet.

Mutta se ei ole minun ongelmani.

Kohta poes suomesta, uusi kulttuuri tekee terää ja jos vaikka oppisi pari kieltä siinä sivussa.

Haluan oppia ymmärtämään enemmän muita ihmisiä, kulttuureita ja tarvittavia taitoja ihmisten auttamiseen, joita tulen varmasti tarvitsemaan tulevaisuuden ammatissani.

olen muuten päättänyt minkä lemmikin hankin. Koska keuhkoni eivät kestä kissaa, koiraa jne. Hankin rotan. Sillä rotat ovat älykkäitä, sympaattisia, empaattisia ja vilkkaita.

Valkoinen rotta olisi aika jees, mutta toisaalta myös ihan musta niin se häntä korostuis kunnolla...

Saa tähän kämppään lisää elämää tuon viuhkapalmun, kahvi pensaan, koristetomaatin ja bambun lisäksi.

Pari koreografia suunnittelua (eli peba sheikkamista) ja venyttelyt vielä. Huomen o taas uus päivä..

"Its such a shame but I’m leaving
Cant take the way ur mistreating me
And it’s crazy but oh baby
It don’t matta whatever don’t phase me

Cuz I’m good
Holding down my spot
And I’m good
Reppin the girls on the block
And I’m good
I got this thing on line
So without me you’ll be fine, right?"