trallallalaa

Lontoon reissu on sellainen jonka jokaisen tulisi kokea. Liikenteen huuma, ihmisten määrä, ne rakennukset ja äänet! Tuoksut!

Itse koin Lontooseen päästyäni löytäneeni kodin jonne aion palata vielä.

Lontoon reissu oli myös loistava koetinkivi tunteiden voimakkuudesta ja onko tosi kyseessä vaiko hetken huuma.

Voin täysin todeta olevani rakastunut. Sydämmeni on revitty irti rinnastani ja toisen ihmisen käsissä.

Tavallaan hirvittää sen puolesta, mutta uskon kaiken menevän hyvin. Totta kai sattuu, siitä ei ole epäilystäkään. Sehän on elämän ehtoja. Mutta kunhan sitä ei revitä kappaleiksi ja särjetä totaalisesti.

Ja tietysti menin rakastumaan mieheen jolla on kaikein helpoin persoona ja omaa pumpulin pehmeän menneisyyden sekä on syntynyt kultalusikka suussa?... vitut. Ihana mies elämän karumman puolen kokeneena.

Normaaliin tyylini eteeni osui tälläkin elämäni osa-alueella se kivisin ja kivuliain tie raskaine taakkoineen ja ainaisine myrskyineen. Mutta matkaseurani tekee tästä sen kaiken vaivan arvoisen.

Hänen seurassaan levottomuus päässäni lakkaa ja olen peili tyyni. Kaikki on hyvin, kunhan hän on vierelläni.

Yhdessä varmasti kestää kaiken, mutta jos minut jätetään matkasta... en tiedä mitä tekisin..

----------------

Ja asiasta kukkaruukkuun!!

Koulu koulu koulu koulu alkoi taas jee jee ejeeee!!!
Anatomiaa ja fysiologiaa kovasti reenattava, mutta kipinä on taas opiskeluun...

Että rakastan opiskelemaani alaa... ah ja voih!

Ja kuulumisista vielä mainittava:

Uudenvuoden lupaus toteutettu! Aloitin tankotanssin ja elämä hymyilee!

Ja mustahan tulee helvetin hyvä siinä! Capish?