Tuplat

Tupla päivitys sitten tälle päivälle! (Tästä siis suraa vappuun jatkuva hiljaisuus. Ihan vain tiedoksi... Kjäh kjäh.)

Tenttiin pääsin ilman pahempaa ryömimistä.

Lookki kuntoon ja kopsuttelemaan asfaltille. Vanhempi herra päästi bussiin ensin herrasmiehen elkein. Ja yksi kolmijalkainen koitti saada huomioni huutamalla toisessa bussissa minun ohi mennessä "Moi", mutten ollut kuulevinanikaan.

Tyylikkäästi istuin ja ryhdyin pläräilemään papereista viimeisiä tiedon murusia.

Itse uusinta tilaisuus ei tällä kertaa ottanut kaaliin kuten ennen. Pääsin nimittäin reunapaikalle istumaan!! Ja kun ajatukset lähtivät juoksemaan kukin eri suuntaan. Hengitin hetken rauhassa ja jatkoin olon tasaantuessa taas kirjoittamista.

Psykologiasta 2 arkkia asiaa ja neuro kyllä jää aivotoiminnan puutteenkin vuoksi suullisesti suoritettavaksi. Latinan kirjoittaminen on ihan eri juttu kuin tiedon ulos oksentaminen suullisesti.

Kopisuttaen bussiin, hiukan keskustelua kahden kaverin kanssa puhelimessa, metroon, ostarille kauppaan ja kotio.

Kaikki tämä hitaasti, tyylikkäästi ja pää pystyssä.

Leidi-tyyliänihän ei rikkonut edes se, että menin synttäripippaloitteni pulloja/tölkkejä palauttamaan (3 kassillista) tai raivohulluna jahtasin muurahaisia keittiössä myrkkyputelin kanssa. Hetken sumuteltuani ihmettelinkin "kaasuista" oloani.

*Mairea itseriittoinen hymy*

Metrossa vastapäätäni istui yksi idoleistani. Tyylikäs vanhempi rouva, joka huoliteltuna puhui puhelimeen asiallisesti, mutta lempeästi. Eleet olivat mitä mahtavimmat ja yhtä aikaa tämän rouvan kanssa peilailimme itseämme ikkunasta ja korjasimme hiuksiamme, sekä aurinkolasiemme asentoa.

Viereisessä looshissa istui sitten suomenruotsalaisia babushkoja. Aivan mahtavaa oli huomata, "jumaleison... mähän ymmärrän tosta keskustelusta paljonkin!!!"

Siis tää soluasunto on koko pääsiäisen ajan ollut vain ja ainoastaan minun käytössäni. Enkä mitään tajunnan räjäyttävää ole pitänyt täällä! En edes siskoni rivarissa (terde+grilli)!!

Pohjimmiltani olen kiltti ja suloinen. En pure vaan näykin...

Ilta menikin pyykätessä, tein itse ruokaa uusilla perunoilla ja kokkaan jälkkäriksi vielä persikkarahkan.

Seuraavaksi Truebloodia ja Angels&Demons pokkari.

Olkoonkin eks-kihlattu Akhilleen kantapääni. (Vähän niin kuin Southparkin Stanilla oksennus reagointi) Ja reaktioni kuin Pasilan Repomiehen konsonaan, niin kyllä asiat sutjaantuu.

Parempi haavoista/arvista on ne viimeisetkin mädät puristaa ulos. Sillä oloni on varsin täysipainoinen taas.

Kuka tietää huomisesta?.. Olen draamassakin tyypillinen nainen. Amatsoni, mutta niiin nainen. Mikään ei koskaan ole hyvin. Otti yhteyttä tai ei. Toi kukkia tai ei. Puhui tai ei puhunut....

Sitä vetää herneen aina kuitenkin nenäänsä.
*Silmien viatonta räpyttelyä*

Mutta siis asiaan: Nopea toipuminen aamusta on hyvä merkki. Jätte hyvä.

Katse eteenpäin kohti vappua ja uusia seikkailuja. Siis maailmassa on miehiä kuin meressä kaloja ja minunlaisia timangeja on vain yksi ja ainoa! HAH! Ties mistä itsensä löytää?

Sitä ennen koulua, töitä treeniä, koulua, treeniä...*huokaus*