Matkablogi

Juu, matka alkaa vasta huomenna, tiedetään. Siis alkaa, jos saan pakattua siihen mennessä. Sillä pakkaaminen=hermoromahdus! Pakko myöntää, etten todellakaan kuulu niihin ihmisiin, jotka pystyvät lähtemään matkalle pelkällä hammasharjalla varustautuneena. Päinvastoin; olen surullisen kuuluisa siitä, etten osaa lähteä edes viikonloppureissulle pakkaamatta puolta vaatekaappia mukaan. Ja nyt kun matkan kesto on reilut kaksi viikkoa, olen enemmän kuin pulassa.

Rakkaastani ei tällä kertaa ole juurikaan apua, sillä hänen mielestään on esimerkiksi tosi hupaisaa huijata minua punnitsemalla matkalaukkuni vaaálla ja väittämällä sen painavan yhdentoista kilon sijasta kaksikymmentäyksi kiloa siinä vaiheessa, kun sieltä uupuu vielä kokonaan mm. kengät ja kosmetiikka. Kuulemma tulli ottaa laukkuni tarkempaan syyniin vain sen takia, että haluaa nähdä miten tuollaiseen laukkuun on saatu mahtumaan 70 kiloa! Vähemmästäkin on naisia romahtanut!

Vaikka täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, että on hänestä ollut jotain hyötyäkin. Äänekäs repeäminen jollekulle vaatekappaleelleni aiheuttaa sen pikaisen siirtämisen ”ehkä”-pinosta ”ei”-pinoon. Silti ”kyllä”-pino ei vieläkään mahdu matkalaukkuuni... Kammottavinta asiassa on se, että Thaimaan Patongissa on tiettävästi yhtä ja toista ostettavaa. Armaani arveleekin, että tulomatkalla pitää vuokrata rahtikone lentämään perässä, jotta kaikki ostokseni saadaan raahattua kotimaahan.