Blogi

Mistä on isot pojat tehty?
Nettipornosta, suomiverkkareista,
halvasta partavedestä.

Mistä on isot pojat tehty?
Penkkiurheilusta, parransängestä,
likaisista lakanoista.

Mistä on isot pojat tehty?
Jarruraidoista, Viagrasta,
ihan liian suuresta egosta.

Mistä on isot pojat tehty?
Sissijuustosta, hilseshampoosta,
maksetuista naisista.

Mistä on isot pojat tehty?
Testosteronimyrkytyksestä, pierunhajusta,
homeisista tiskeistä.

Mistä on isot pojat tehty?
Baaritappeluista, lenkkimakkarasta,
työmiehen hymystä.

Mistä on isot pojat tehty?
Sovinismista, juoppohulluudesta,
raaoista pihveistä.

Mistä on isot pojat tehty?
Vaimonhakkaamisesta, kiljupöhnästä,
itse käärityistä sätkistä.

Mistä on isot pojat tehty?
Saunailloista, amisviiksistä,
pitkistä kalsareista.

Mistä on isot pojat tehty?
Korvakarvoista, oluesta,
sentin paksuisista juustosiivuista.

Mistä on isot pojat tehty?
Kaljamahasta, tennissukista,
pakenevasta hiusrajasta.

Mistä on isot pojat tehty?
Homofobiasta, alfaurostelusta,
pitkistä varpaankynsistä.

Mistä on isot pojat tehty?
Vaikenemisesta, itsemurhista,
tukahdetuista tunteista.

Niistä on isot pojat tehty.

PS: Innoituksen lähde: http://www.city.fi/yhteisot/blogi/olakrez/70637/

”Nyt saa riittää! Nyt. Saa. Riittää. En jaksa odottaa. Enää!” välähtää Elman mielessä hänen astuessaan akvaariomaiseen suihkukoppiinsa.” Neljäkymmentäseitsemän vuotta on enemmän kuin keneltäkään voi kohtuudella odottaa. Nyt. Saa. Riittää.” Elma kääntää suihkun liian kuumalle, eikä edes huomaa ihonsa punastuvan kainosti höyryävän kuuman veden tunkeilevasta kosketuksesta suunnitelman muotoutuessa hänen päässään. Pesee itsensä huolellisesti luonnonsienellä, hangaten tarmokkaasti heloittavaa ihoaan entistäkin punaisemmaksi.

Vaatekaapin edessä Elma empii. Puuterinvärisiä kaiken peittäviä alushousuja, luonnonvalkoisia siveitä laamapaitoja, käytännöllisiä, turvallisia, pitsittömiä ja tyystin seksittömiä. Mikään ei tunnu juuri oikealta tähän tilanteeseen, tähän ainutlaatuiseen hetkeen.

Elman sormi vapisee hänen painaessaan ovikelloa. Oven auetessa hän ei kykene kohottamaan katsettaan paljaista varpaistaan. ”Mitä ihmettä?” oven aukaisseelta mieheltä pääsee. Elma ryhdistäytyy, nostaa päänsä pystyyn tiukan päättäväisesti, hymyilee värisevin huulin. Hän katsoo miestä kiinteästi silmiin seisoessaan alastomana hänen edessään, pajunoksaa heiluttaen ja lausuen: ” Virvon varvon vitsallani, tuoreeks, terveeks tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, munaa mulle!”

Leikin etten ole kotona, vaikka oikeasti olenkin. Hiivin ohi ikkunoiden kumarassa, en uskalla kuunnella musiikkia, enkä sytytä valoja edes vessaan. Syynä on se, että joka puolella vilisee pahannäköisiä, kiiluvasilmäisiä olentoja joilla on pelottavat risut nyrkissään. Ne hakkaavat rystysillään ovikelloa ja kurkkivat sisään ikkunoista. Ne haistavat pelkoni ja kuulevat yhä tihenevät sydämenlyöntini. Onneksi sängyn alla on tilaa.

Unohdin ostaa virpomispalkkiot, enkä tiedä mihin kaikkeen sokerihumalaiset pikkutrullit kykenevät! Ne ovat kuitenkin jo valmiiksi aseistautuneet. Virpomisvitsat uhkaavasti tanassa, valmiina silpomaan niillä silmät, jos uhri tarjoaa liian pientä pääsiäismunaa. Ja minun tuurillani oven takana olisi kuitenkin viisi murrosikäistä poikaa, yhdellä kissaton pajunoksa jossa teipillä kiinni pala serpentiiniä ja kaikilla käsi vaativasti ojossa.

Pistin auton katsastuskuntoon ja jouduin siitä hyvästä dieetille. Ja ei, kyse ei ole (tietenkään) mistään niin yksinkertaisesta kuin että ruokarahatkin olisivat huvenneet autonkorjaukseen (vaikka ei sekään kovin kaukana totuudesta ole). Kyseessä on paljon monimutkaisempi sattumuksien summa.

Ensinnäkin, imuroin ja pesin autoni sisäpinnat sunnuntaina, krapulassa vieläpä (tämä nyt ei mitenkään liity itse kertomukseen, mutta haluan kaikkien tietävän miten urhea, ahkera ja pyyteetön olen kerrankin ollut). Katsastusmiestä hämätäkseni pesetin myös konetilan ja ajoin autopesurin läpi (tai no, isä sen ajoi, myönnetään - minä pelkään niitä *nolo*). Miksi auto muuten pitää viedä katsastukseen mahdollisimman puhtaana? Ainakin minun tapauksessani viisaampaa ehkä olisi lätkiä ruosteiden päälle mahdollisimman läpitunkematon kurakerros…

No, ylimääräinen kosteus yhdistettynä kymmenen asteen pakkaseen ei välttämättä ole ihan ongelmaton yhdistelmä. Ensinnäkin autoni hypähtelee sammakon lailla. Kiiiiiiiiiiiiihtyyy ja h-y-y-t-y-y ihan oman mielensä mukaan. Kuski pelkästään kiihtyy. Toisekseen auton varashälytin intoutui näkemään mörköjä siellä missä niitä ei ole. Alkoi ulvoskella ihan huvikseen, vaikka kaikki ovet olivat kiinni, eikä mistään voroista tietoakaan. No, varashälyttimen kaukosäädin suostui armollisesti kytkemään hälyttimen pois, mutta ei enää takaisin päälle. Koska keskuslukitus toimii samalla vempaimella, jouduin lukitsemaan auton ovet yksi kerrallaan avaimella. Ja kun ne kaikki olivat lukossa, tajusin, että takaluukun ruosteenraiskaamalle lukolle on aivan turha avainta tarjotakaan. Joten työkiireiden painostamana jätin sen kylmähermoisesti auki luottaen siihen, että autovarkaat ovat liian isokokoisia ryömiäkseen takapenkkien ylitse ja eivät ehkä halua ihan välttämättä varastaa tunkkiani.

No, töistä päästyäni sitten kuljin autolle hokien mielessäni ”älä missään nimessä paina hälyttimen kaukosäädintä”, sillä pelkäsin, että hälytin kytkeytyisi päälle, eikä sen poiskytkeminen nyt vuorostaan onnistuisi. Vältin sen ansan, mutta lisää "hupia" oli silti luvassa…sekä etu- että takaoven lukot olivat jäätyneet ja oikein huolella olivatkin. Sattumalta työpaikkani virtatolppakin oli samana heittäytynyt virrattomaksi, eikä autoni ollut sisätilalämmittimen lempeästi sulattelema kuten yleensä. Ja arvatkaa huviksenne missä oli lukkosula…nätisti auton etukonsolin tuhkakupissa. Totta kai! Koska takaluukku oli kuitenkin nyt onnekkaasti auki, pystyin ryömimään sitä kautta autoon hakemaan lukkosulaa. Ei mikään kaunis näky tai helppo suoritus, kun päällä on nilkkoihin asti yltävä takki…

No, lukkosulasta ei ollut mitään apua. Joten edessä oli uusi epätoivoinen ryömintäretki kohti kuskinpenkkiä. Ja miksikö sitten olen nälkäinen? No, ruokakaupan pihaan ajettuani eivät lukot edelleenkään suostuneet aukeamaan edes sisäpuolelta, enkä kehdannut huvittaa ihmisiä toistamalla ryömintäesitystäni kaupan vilkkaalla parkkipaikalla. Joten ajelin kotiin toteamaan lohduttomana, että jääkaapissa on lähinnä ketsuppia ja kananmunia (ja jotain outoa vinkuvaa alkuainetta muovirasiassa jonka avaamiseen kerään rohkeutta vielä pari päivää). Taidan tilata pizzan…

Ai niin, ihmeiden päivät eivät ole ohi. Se meni katsastuksesta läpi!

…mut kangasta kyllä heruu - useampaankin hameeseen.

No mites on, alatko mulle siivoojaksi, ruoanlaittajaksi, pyykinpesijäksi, hierojaksi, kissanvessantyhjentäjäksi, elättäjäksi, autonkorjaajaksi, lumenluojaksi, remonttireiskaksi ja aviomieheksi? Pakettiin kuuluis karvoja tiputteleva kissa, pahalle haiseva hamsteri, kuristajakäärme, laiska ja vittumainen nainen kevytkenkäisellä luonteella, tosi ruosteinen auto, varreton lumilapio sekä täysin toimiva vohvelirauta! Ps. Hamekangasta valitessa otathan huomioon, että herkkä ihoni ei kestä keinokuituja, vain 100%:n puuvilla kelpaa!