…ruoka on valmista! Ehei, kyse ei (tällä kertaa) ole kieltämättä mielipiteitä jakavista ruoanlaittotaidoistani, vaan yksinkertaisesti siitä, että uuni olisi kipeästi perusteellisen puhdistuksen tarpeessa. Sen pohjalle on joskus jonkun vähän ylikuohuilevan kulinaristisen ”taidonnäytteeni” valmistuksen yhteydessä lorahtanut jotain nyt jo pahasti hiileksi palanutta, tunnistamatonta ruoka-ainetta, joka uunia kuumentaessa erittää kiitettävän määrän savua. Ongelma on siinä, että tiedostan uunin likaisuuden sangen hyvin silloin, kun otan valmiin ruoan pois uunista, saan savupilven naamalleni ja palohälytin alkaa rääkyä, ja joko suoritan hypähteleviä tanssiliikkeitä hälyttimen alla lehteä leuhutellen tai kiipeän keittiöjakkaralle ja ruuvaan koko värkin väliaikaisesti irti katosta. Kuumaa uuniahan ei luonnollisestikaan voi pestä, joten puhdistusoperaatio lykkääntyy, ja puolen tunnin päästä, aterian nautittuani, olen jo autuaasti unohtanut niin koko episodin kuin uuninpesutarpeenkin. Seuraavan kerran asia pälkähtää päähäni vasta siinä vaiheessa, kun seuraavan kerran joudun jälleen suorittamaan savunhälvennysrituaalejani ujeltavan hälyttimen alla. Jolloin uuni on kuuma, eikä sitä voi pestä jne. Ikiliikkuja on keksitty!
