Saanan ja Jussin jalanjäljillä

Ajattelin tehdä perjantain kunniaksi parviaiset. Jos kerran on niin hurjan kätevää siirtää intiimi parisuhdekommunikaationsa blogeihin, niin pakkohan sitä on itsekin ainakin kokeilla. Onhan se varmasti näin kännyköiden aikakautena kovin innovatiivinen ja kätevä ratkaisu. Tietysti sitä voisi hankkia myös banderollia vetävän lentokoneen...

Koska rakkaussuhteemme ei perustu jatkuvalle draamalle ja konfliktien hakemiselle, eikä kaapissani ole kolistelevia luurankoja sen enempää kuin rohkeita alastonkuviakaan, voi viestinnän sosiaalipornollinen arvo kyllä jäädä melko vaatimattomaksi.

Tämä on sulle oma mussumöhköliinini!

Pistätkö värilliset pyykit koneeseen, ohjelmalle puuvilla 40. Paitsi se yksi violetti paitani, se saattaa päästää väriä ja kannattaa pestä erikseen. Minä laitan ne sitten kuivumaan illalla, töiden jälkeen.

Jos käyt kaupassa, tuo minulle samalla vanulappuja. Niitä mitä käytän meikkien poistoon, tiedät kyllä. Löytyvät ainakin Prismassa kemppariosastolta, jostain pumpulien ja vanupuikkojen lähimaastosta.

Jääkaapissa on eilisen Napolinpadan tähteet. Syö ne ennen kuin lähdet töihin. Ja pistä eilinen eväsrasia tiskiin, se haisee kuitenkin ihan vehkeeltä.

Terveisin oma pörrimörriäisesi

Ongelmaksi tässä kommunikointitavassa muodostunee se, ettei rakkaallani ole omaa blogia, jonka kautta hän voisi vastata minulle. Toisaalta, vaikeneminenhan on myöntymisen merkki, mikä avaa tietysti aivan uusia mahdollisuuksia...

Ps. Muuta mun luo. Mennään kihloihin. Tehdään vauva.