City-lehti julkaisi viime keväänä Post-homot-nimisen artikkelin, jossa esitin, että ainakin Suomen kaltaisissa länsimaissa, ainakin isoissa kaupungeissa asuvat homot ovat siirtymässä ns. homoaikakaudesta post-homoaikakauteen.
Tämänvuotinen Helsingin Setan järjestämä Pride-viikko näyttää vahvistavan asian. Priden ohjelmissa on ensimmäisen kerran keskitytty oikein todella muistelemaan entisiä, erilaisia aikoja, jolloin homoseksuaalit miehet joutuivat tapaamaan toisiaan salaa puistoissa ja metsissä.
Pride-viikolla ilmestyi kaksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisemaa kirjaa entisistä ajoista: Valdemar Melankon Puistohomot - Raportti Helsingin homokulttuurista 1960-luvulla ja Harri Kalhan Tom of Finland - Taidetta seksin vuoksi.
Helsingin Sanomat julkaisi kaksi isoa juttua helsinkiläisten homomiesten entisistä ajoista, jolloin tavattiin tietyillä puistonpenkeillä ja tiettyjen julkisten käymälöiden luona ja tietyillä metsäalueilla.
Nykypäivän homoelämästä taas kertoo Pride-klubi, joka on toiminut viikon jokaisena iltana Vanhan terassilla keskellä kaupunkia 04:ään yöllä. Taide on niin homoa -näyttelyn avasi kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki ja paikalle saapui niin runsaasti väkeä, että en kyennyt näkemään kuin kaikkein isoimman peniksen.
Ja ohjelmasta voisi poimia vielä Kalasataman konttiaukion Homotekno Open Air -tapahtuman.
Kun homoseksuaalisuudesta tulee hyvin tavanomainen asia heteroseksuaalin kaupunkiväestön havaintokentässä, ei ole lainkaan ihmeellistä, että jostain ilmestyy yksittäinen pateettinen heteropariskunta heittelemään kananmunia Pride-kulkueeseen osallistuvien niskaan.
Eli: vaikka Helsingin Seta ei virallisesti asiaa myönnä, he ovat omalla toiminnallaan vahvistaneen keväisen Post-homot-artikkelin pätevyyden.