Kun WikiLeaksin perustaja Julian Assange nyt viruu Wandsworthin vankilan eristysosastolla, vaikka yksikään viranomainen ei ole syyttänyt häntä mistään, ja kun tästä on noussut valtava kansainvälinen haloo, ruotsalaisille on herännyt tarve puolustella Ruotsin raiskauslainsäädäntöä ja siihen liittyviä käytäntöjä.
Englantilainen sanomalehti Guardian kertoo, että oikeustieteen professori Monica Borgman on viime viikolla sanonut: "Tilastot osoittavat, että Ruotsissa raiskausten oikeusprosessointiluvut ovat Euroopan huonoimpia. Vain noin 10 prosenttia poliisille raportoiduista raiskauksista johtaa oikeudenkäyntiin; loput tapaukset raukeavat."
Monica Borgman jatkaa: "Ruotsalaiset naiset eivät hyväksy sitä, että miehet kohtelevat heitä seksuaalisesti väärin, ja he raportoivat näistä miehistä poliisille, vaikka he tietävät erittäin hyvin, että he saattavat tulla huonosti kohdelluiksi oikeusjärjestelmän taholta ja että mahdollisuus että juttu menee oikeuteen on hyvin, hyvin vähäinen."
Katsotaan mitä tämä käytännössä tarkoittaa.
Viime huhtikuun 23. päivänä ilmestyneessä Göteborgs-Posten-sanomalehdessä kansanedustaja Carina Hägg ja Ruotsin Sosialidemokraattisten Naisten puheenjohtaja Nalim Pekgul kirjoittivat : "Vuonna 2006 tehtiin poliisille raiskausilmoitus lähes 4000 ihmisestä, mutta vain 6 ihmistä tuomittiin raiskauksesta."
Ihminen-sanat voitaneen korvata mies-sanalla.
Toisin sanoen, naiset kävivät lähes 4000 kertaa väittämässä poliisilaitoksella, että joku mies oli raiskannut heidät. Näistä keisseistä meni oikeuteen noin 10 prosenttia eli 400 kertaa miestä alettiin syyttää oikeudessa raiskauksesta. Sitten 400 oikeudenkäynnin jälkeen 6 miestä tuomittiin raiskaajiksi.
Nämä ovat mielestäni mykistäviä lukuja. Ruotsalaisista raiskausoikeudenkäynneistä vuonna 2006 noin 98,5 prosenttia on ollut aiheettomia. Syytöntä miestä on syytetty käräjillä. Ja vain noin puolitoista promillea naisten poliiseille ilmoittamista miehistä on oikeasti ollut raiskaajia. Miesten tahrittua mainetta ei varmastikaan ole palautettu.
Tätä kutsutaan Ruotsissa tasa-arvoksi.
ASSANGEN TAPAUS
Ylläolevista luvuista ei tietenkään voi vetää sitä johtopäätöstä, etteikö Julian Assange ole saattanut syyllistyä johonkin.
Netistä on helppo löytää Assangea syyttävien kahden naisen nimet ja valokuvat ja päästä lukemaan heidän CV:nsä.
Naisten asianajaja Claes Borgström vaikuttaa joka tapauksessa perin epävarmalta. Hän on antanut haastattelun sanomalehti Guardianille. Hän sanoo: "Ruotsissa, kuten kaikissa maissa, todistamisen taakka on syyttäjällä. Syyttäjän täytyy todistaa, että asiakas on ilman järkevää syytä epäillä syyllinen rikoksiin. Ilman järkevää syytä epäillä on hyvin kova vaatimus, enkä tiedä tuleeko syyttäjä Marianne Ny yltämään sille tasolle."
Naisten oma asianaja siis toteaa julkisesti, ettei hän ole lainkaan varma, pystytäänkö Assangea edes syyttämään mistään. Samassa lehtijutussa hän myöntää, että Ruotsissa miesasianajat vitsailevat, että miehen on Ruotsissa saatava naiselta kirjallinen suostumus yhdyntään ennen kuin mies voi kaivaa pelivälineensä esiin.
Itse en rohkenisi kajota ruotsalaiseen naiseen kirjallisen suostumuksenkaan jälkeen, sillä nainenhan saattaisi yhdynnän aikana tuntea liikkeissäni jotain epätasa-arvoista ja raportoida minut poliisille.
Voin langeta Arlan jogurttiin, mutta mitä naisiin tulee, tää poika suosii kotimaista.