Viime torstaina väitettiin, että turkulainen mies on jäänyt nalkkiin valokuvattuaan salaa naisten takapuolia ostoskeskuksessa. Poliisi oli lakikirjaa turhaa plärättyään antanut valokuvaajalla 12 päiväsakkoa ja takavarikoinut hänen kameransa. Kerrottiin, että mies ei osannut sanoa, miksi hän valokuvaa naisten takapuolia.
Perjantaina uutista oiottiin. Vaikka miestä edelleen kutsuttiin takapuolivalokuvaajaksi, kävi ilmi, että hän ei kuvaakaan naisten takapuolia, vaan hän ottaa salaa valokuvia naisten hameen alta. Mies oli kätkenyt kameran salkkuun, johon hän tavalla tai toisella oli nakertanut kameran linssin kokoisen reiän. Sitten tuo pervo hivutti salkkunsa naisten jalkojen lähelle.
Kuten jokainen esikouluikäinenkin tietää, tällaisia otoksia kutsutaan upskirt-valokuviksi. Niitä voi ladata itselleen ilmaiseksi netistä tuhansittain. Joskaan upskirt-lajityyppi ei ole hirveän suosittu.
Olisi hauska tietää, onko Suomessa muitakin upskirt-valokuvaajia vai onko tämä turkulainen pittoreski ihmishahmo lajin suomainen uranuurtaja. Maailmalla harrastajia joka tapauksessa on enemmänkin. Turkulaismiehen Suomessa saamat 12 päiväsakkoa on jo noteerattu alan miesten keskuudessa maailmalla, koska eri maissa tähän jännittävään valokuvausharrastukseen suhtaudutaan eri tavalla.
Tiedossa ei ole takavarikoitiinko turkulaismiehen salkkukin. Voiko mies vain hankkia uuden kameran vai täytyykö hänen ostaa myös uusi salkku?
On joka tapauksessa selvää, että suurin osa naisista kokee tällaisen kuvaamisen tungettelevaksi ja ahdistavaksi. Sehän on aivan eri asia kuin takapuolten kuvaaminen. Takapuolikuvaaja kuvaa naisia sen näköisinä, jollaisina kaikki ihmiset heidät julkisuudessa näkevät. Hameen alle kurkistaminen on tunkeutumista yksityisyyteen.
Oma huomioni kiintyi heti siihen, että kyseinen vakkasuomalainen mies ei osannut selittää, miksi hän kuvasi naisten hameiden alle. Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, sitä on todella vaikea tietää. Kyseessä on fetissi, joka perustuu viettiin. Kaikki viettitoiminnat ovat hämärän maailmasta.
Miksi joku tykkää nuolla toisen varpaita ja jalkapohjia? Miksi joku haluaa välttämättä panna ravintolan vessassa? Mahdoton sanoa. Yhtä mahdoton on pitävästi perustella, miksi ei halua nuolla jalkapohjia tai panna vessassa. Yrittäkää vaikka perustella, se ei onnistu.
Turkulaismiehen tapauksessa ei varmasti ole kyse pelkästään viehtymyksestä naisten haarojenseutuun. Asiaan liittyy myös kielletyn hedelmän maku. Jännitys, ja paljastumisen ja kiinnijäämisen pelko.
Upskirt-kuvaajat laittavat kameran piiloon salkkuun tai reppuun siten, että kameran linssin edessä ei ole mitään. Kameran tulee olla kaukolaukaistava. Ihan vinkkinä kerrottakoon, että kamera on parasta asentaa kassiin niin, että se on 45-50 asteen kulmassa maanpintaan. Se ei voi olla 95 asteen kulmassa, koska silloin salkku pitäisi pystyä työntämään seisovan naisen jalkojen väliin, mikä ei voi onnistua.
Monet alan hiipparit tekevät upskirt-videoita. Heillä on reppuun asennettuna videokamera, jossa on esim. tunnin kasetti. Sitten he käynnistävät kameran ja se on päällä koko sen ajan, kun he liikkuvat kaupoissa ja ostareilla. Tunnin aikana he ehkä onnistuvat muutaman kerran sijoittamaan reppunsa niin lähelle naista, että videolle tallentuu naisen hameen alainen maailma. Nämä kohdat on sitten kotona helppo poimia nauhalta.
Eräs japanilaismies kiinnitti kameran pieneen hauvaan, ilmeisesti koiran kaulapantaan. Aina kun joku pienistä koirista kiinnostunut hameeseen pukeutunut nainen kyykistyi paijaamaan miehen koiraa, kamera kuvasi naisen hameen alle!!!
Upskirt-valokuvat muistuttavat kiusallisen paljon toinen toisiaan. Niillä näkyy parhaimmillaan naisen yläreidet, pakaran alareunat ja vilaus alushousuista. Kasvoja ei yleensä näy, mikä tekee kuvista mielestäni hyvin pitkästyttäviä.
Tutustuisin toki mielelläni turkulaiskuvaajan kokoelmiin. Olisi mukava jutella hänen kanssaan. Hän voisi esim. kertoa luotettavaa tietoa naisten tämän kesän alushousumuodista.
Jos hän tai joku muu suomalainen upskirt-valokuvaaja haluaisi puhua kanssani (puhelimessa) harrastuksestaan, pyydän kirjoittamaan osoitteeseen walterdecamp.pressi@gmail.com