Vaasankadulla on seitsemän hieromoa, kuusi yksityisstrippauspaikkaa ja yksi seksikauppa, joten se on miellyttävä katu. Siellä on lisäksi paljon puhuttu vegaanien Vegemesta, vinyylikauppa, Rebel-rokkibaari ja Divari Kaleva, josta voi kehkeytyä edesmenneen Ervastin divarin perillinen.
Rauhallinen, miellyttävä, "keskieurooppalainen" katu, jonka muutaman sadan metrin matkalla asuu paljon nuoria ihmisiä. Divari Kalevan pitäjä Esko Parkkinen luonnehti tässä eräänä illansuuna Töölön ja Kallion eroa sanomalla: "Töölössä ihmiset ovat unessa, Kalliossa hereillä." Zombiet vs. elävät ihmiset.
Soitin Kari Valolle, josta usein käytetään lempinimeä "Ville Valon isä". Kuten tiedetään, hän on pitänyt iät ja ajat Aikuisten lelukauppa -nimistä seksikauppaa Viidennellä linjalla. Koska oma isoisäni asui aikoinaan Vaasankadulla, pystyn keskustelemaan näiden stadin starojen kanssa samalla viivalla. Kysyin Kari Valolta, mitä mieltä hän on puukkobulevardi-termistä, jota monet nykyisin käyttävät puhuessaan Vaasankadusta.
"Se on äärettömän vanhahtava nimitys, johon liittyy romantiikan häivää", Valo sanoi. "Puukkobulevardi viittaa 30-, 40- ja 50-luvun toimintaan. Tähän liittyy myös pimeä viinanmyynti, jota Vaasankadulla paljon tapahtui. Se loi Vaasankadulle hohtoa ja säihkettä. Puukkobulevardi on vanha sana, joka aina silloin tällöin nousee uudestaan esiin."
Vaasankadulla oli aika vaarallista 40-luvun lopulla ja 50-luvulla. Silloin siellä heiluteltiin puukkoja. Se oli sodan jälkeistä aikaa. Miehet olivat palanneet viiden vuoden keikkalta rintamalta. He eivät käytöstavoiltaan olleet kaikkein silkoisimpia. Kännissä he saattoivat unohtaa, että sota on päättynyt. Kalliossa oli noihin aikoihin paljon levottomuutta.
Vaasankatu ei sen sijaan ole koskaan ollut keskeisimpiä huorakatuja Helsingissä. Antti Häkkinen on kirjoittanut teoksen "Rahasta - vaan ei rakkaudesta; prostituutio Helsingissä 1867-1939". Siinä hän sanoo:
"Helsingissä katuprostituutiota on esiintynyt joka puolella, kaikilla kaduilla ja jokaisessa puistossa, mutta aivan keskeinen paikka on koko tutkimuskauden ollut Esplanadin seutu, erityisesti Pohjois-Esplanadi. (...) Pidätykset keskittyivät Pohjois-Esplanadilla Fabianinkadun ja Itäisen Heikinkadun, nykyisen Mannerheimintien väliselle osuudelle. (...) Mikäli mies etsi itselleen maksullista naisseuraa, hän suunnisti Esplanadille."
Häkkinen sanoo, että vaikka yhtä sun toista tapahtui "Esplanadin seutu ei koskaan menettänyt keskeistä asemaansa ilotyttötoiminnan kiistattomana pääpaikkana." Kannattaa siis muistaa, että Espaa kulkiessaan kävelee rakkaan kaupunkimme maineikkaimmalla ja pitkäperinteisimmällä huorabulevardilla.
Vaasankatu oli lestinheittäjien eli pimeän iloliemen myyjien pääpaikka. Jos Vaasankadulta ei saanut pulloa, ei mistään.
Nykyisin Vaasankadusta voisi käyttää nimitystä Massagenstrasse.