Cityparin elämää

Aina hauskan ja seurallisen viikonlopun jälkeen tulee tyhjä olo. Vähän samanlainen kun matkalta kotiin palatessa. Nytkin tuntuu sellaiselta. Kun on pari päivää ollut oikein yhteisöllisessä mökkimiitissä niin on ihan kummallista olla taas yksin kotona. Tulee sellainen ´seinät kaatuu päälle´ -fiilis. Krapula tietysti pahentaa tätä olotilaa entisestään.

Mutta hauskaa oli, oikein todella. Pari päivää uusia ihmisiä, juttelua, naurua ja alkomaholia - voisko se edes olla tylsää? Tapasin tosi paljon tosi mukavia persoonia, juurikaan kestään ei ole pahaa sanottavaa - ainakaan tämän ajanjakson perusteella :) Ja orastavaa rakkautta on toki aina kiva katsella ;)

Niin juu, kummallisen monella tuntui olevan semmoinen käsitys että seurustelisin genin kanssa. Sanon nyt vielä kerran: en seurustele. Kyseessä on ystävyyssuhde, ei sen enempää eikä vähempää. Ettäs tiedätte! =)

Selvisin tästäkin työpäivästä. Huomenna taas uus, onneks viimeinen ennen vapaita. Ei oo reilua että joudun ensin olemaan iltavuorossa ja sitten heti seuraavana päivänä aamussa! Tätä se vuorotyö on, tiedän, mutta inhottavaa silti. Muutenkin nukun huonosti ja nyt en todellakaan saa unta kun oon vasta hiljattain kotiutunut.

Äiti kävi tänään kattomassa mua työpaikalla. Alkoi heti naurattaa kun näin sen, sillä on semmonen vaikutus muhun. Muut ihmiset varmaan ihmetteli että mitä oikein hihittelin :) Äiti odotti että pääsin töistä ja tuli sitten hetkeks mun kämpille. Otti sitten taksin täältä hotellilleen. Se on käymässä täällä Turusta kun sillä on jotain seminaareja. Huomenna nähdään paremmalla ajalla kun pääsen töistä ja mennään sitten syömään jonnekin. Kivaa.

Mä en pääse eroon siitä Hotel Californiasta; soi päässä koko ajan. Hyvä biisihän se on, mutta tuo liikaa matkakaipuuta pieneen syrämeen. Suurempaa matkaa odotellessa mulla on onneksi tiedossa huippumatka Kotkaan ihan pian =)

(Mun blogit tuntuu nykyään päättyvän joka kerta mainintaan Kotkasta. Onneks tääkin tuska kohta helpottaa :D)

Se alkoi eilisiltana töissä. Jostain hyökkäsi ihan kummallisen ontto olo. Tuntui haikealta ja melankoliselta ilman mitään järkevää syytä. Asiaa ei parantanut se että radiosta tuli jatkuvasti alakuloisia biisejä. Kummallinen kaipuu voimistui etenkin siinä vaiheessa, kun Hotel California alkoi soida. Tuosta biisistä tulee mieleen elokuinen Barcelona. Niissä illoissa oli tunnelmaa.

Matkakuumeko mua sitten vain vaivaa? Aivan varmasti sekin. Olen tottunut matkustelemaan niin paljon, että siihen liittyvä kaipuu on ihan tuttu tunne. Se tulee aina kerran-pari vuodessa oikein tosi voimakkaana: Pakko päästä jonnekin! Ja se jatkuu niin kauan että matkarahat on taskussa (tai tilillä) ja kohde valittu. Luulen että nytkään en voi odottaa enää kovin kauaa.

Tässä on kuitenkin muutakin nyt. Jokin kaihertaa. Yksinäisyys? En usko, vastahan erosin enkä koe kaipaavani parisuhdetta. Sanoisin silti, että eräs ihminen on mielessä paljon. Näen jatkuvasti unia hänestä ja heräilen kummallisiin tunnetiloihin. Luulin että tämä ihminen olisi jo menneisyyttä mutta enää en olekaan täysin varma. Mitään radikaalia en kuitenkaan aio tehdä vaan hyvin todennäköisesti jätän tämän ajatuksen tasolle. Tiedän että usein tuntemukseni heittelevät laidasta laitaan ja muuttuvat nopeasti vastakohdikseen. Siksi on parempi antaa hyvin epävarmojen asioiden olla.

Mutta matkalle aion lähteä :)

Onnistuin taas aiheuttamaan itselleni uuden pulman. Hyppäsin vahingossa lattialla lojuneen kuumemittarini päälle ja se meni tietysti säpäleiksi. Osa lasista meni ihan pieneksi muruksi eikä mulla ole imuria vielä. Yritin koota säpäleitä jotenkuten pois lattialta käsin ja onnistuin sitten tietysti viiltämään sormeeni mojovan haavan. Ja vielä samaan sormeen johon viilsin just vähän aikaa sitten veitsellä. Argh!

Eipä tässä muuten niinkään hämminkiä, mutta kun on nuo kanit. Ei niitä nyt voi päästää juoksemaan; saavat vielä lasinsirun jalkaansa. Täytyy ainakin rajata tarkasti alue jossa ne saavat olla. Märällä paperilla sain mitä luultavimmin valtaosan siruista pois mutta osa oli tosiaan niin pientä etten varmaan edes näe sitä.

Piti tossa iltasella lähteä vielä talsimaan Hesarin Heselle kun iski ihan mieletön light-sprite -himo. Kävin läpi lähi-Siwat ja ärrät ja muut mutta missään ei ollut sitä. Siispä menin Heselle; sieltä sain sentään puoli litraa tuota litkua. Ja helpotti! Janoa ja mielitekoa siis, ei melkein koko päivän jatkunutta päänsärkyä ja huonoa oloa :/

Kotka lähestyy... =)

Helsinki on ihan kummallinen kaupunki. Tai sitten mut on unohdettu silloin kun suuntavaistoja jaettiin.

Lähdin eilen kävelylle. Kävelin mielestäni vain yhteen suuntaan - poispäin Hakaniementorista. Mielestäni tie ei myöskään kaarrellut pahemmin. Silti aikani käveltyä huomasin saapuvani juurikin kyseiselle torille. En ymmärrä miten tämä on mahdollista. Joko Helsingissä on jotakin pahasti vialla tai sitten multa puuttuu jotain oleellista. Veikkaan ensimmäistä x)

Mökkimiitti lähestyy...jänskättää! Varsinkin kun tiedän yhdellä miekkosella olevan paljon odotuksia mua kohtaan. Tai oikeastaan nauttimieni alkoholiannosten määrää ja niistä aiheutuvia höpinöitä kohtaan. Pitää varmaan pistää leivosjuttuja paremmaksi x)

Päänsärky hellittää pikkuhiljaa, toivottavasti. Herätessä oli ihan järjetön jysäri. Nyt on jo sillä tavalla "hyvä" olo että tekis mieli lähteä kävelylle. Mutta ilma ei oikein houkuta... tulee räntää ja vettä ja kaikkea siltä väliltä. No, ehkä menen myöhemmin jos sää vähän paranee.

Eilen oli ihan kiva ilta. Aika rauhallinen, mutta mukava. Oltiin mun luona ja poikettiin sitten baarissa. Yks ihminen kysyi multa erittäin asiallisesti yöllä että mistä leivoksista mun mummi tykkää. Olipa kysymys :D En edes tajunnut nauraa sille silloin vaan vastasin yhtä asiallisesti. Tänään olen tuolle kyllä repeillyt; eipä multa ole ennen vastaavaa kyselty x)

Huomattiin illalla että mun vessa on tukossa. Yhtäkkiä mikään ei vetänyt; ei vessanpytty, ei lavuaari eikä lattiakaivo. Piti sitten tänään mennä koputtelemaan talonmiehen ovelle. Onneksi se oli kotona ja tuli jonkun pumpun kanssa fiksailemaan vessaa. Ja nyt kaikki toimii taas! On se hyvä että talonmies asuu viereisessä kämpässä.

Mikähän siinä on että krapulassa on jotenkin normaalia herkemmällä mielialalla? Oon tehnyt saman havainnon tuhannesti ennenkin ja nyt taas. Exä lähetti mulle eilen ei-niin-mukavan tekstiviestin jonka sisältöä ihmettelin suuresti. Tänään sitten sanoin sille asiasta ja se vastasi että lähetti sen koska sillä oli niin paha olo meijän eron takia. En tajua. Tiedän että tää ihminen haluais mut takaisin joten miks ihmeessä hän sitten lähettää sellaisia viestejä?! Tuollaiset ei saa aikaan muuta kuin sen että ajattelen hänestä negatiivisesti. Tästä tapauksesta on ollut jotenkin huono mieli nyt. Alkoi melkein itkettää mutta sit ajattelin että mulla on vaan darra enkä aio itkeä näin tyhmän asian takia :)

Hei, ilma alkaa olla parempi, joten kaipa yritän piakkoin raahata itseni ulos.

Rahaa on - muttei kauheasti.
Huomenna on töitä - muttei aikaisin.
Tänään on perjantai - mutten tiedä mitä tekisin.
Ehkä keksin jotain, tai sitten en. Neuvoja? Anyone? =)

No, onneksi huomenna on kuitenkin (toivottavasti) kivaa tekemistä. Välillä vaan iskee levottomuus ja ahdistus ja pitäis "päästä johonkin tekemään jotain". Mihin ja mitä, se on aika määrittelemätöntä :)

Olen aina ollut huono olemaan aloillani.

...niin saisinko sua koskettaa? Jos oisin aurinko, ikkunastas kurkistaa? Ja niin kuin aurinko, varpaita sun lämmittää. Mä oon sun aurinko ja ihollesi kiinni jään."

Ulkona paistaa aurinko! Ihan kummallista. Siksi alkoikin soida päässä Ainoan Oikean Poikabändin `Jos oisin aurinko` :D Ja tuli tietty mieleen juhannus 2004 kun oltiin Raumalla. Juuso, Peltsi, Enbuske ja Valpio olivat just tehneet tuon biisin ja sitä soitettiin koko ajan. Oli hirmuinen helle ja naurettiin kaikelle ja mulla oli ääni mennyt flunssasta ja huutamisesta. Istuttiin teltoilla ja mankasta tuli just tämä biisi.
Vitsi! Kamala ikävä kesää.

En tajua mikä mulla on. Joka päivä särkee pää ja on lämpöä, siis aamupäivisin ja päivisin. Illalla enää ei. Ihan outoa, kun yleensähän lämpö nousee just illalla. Tätä on nyt jatkunut jonkun viikon. Kai täytyy pian mennä lääkäriin jos tää ei mene ohi.
Vuosi sitten syksyllä olin kolme kuukautta lievässä kuumeessa. Sillonkin särki päätä, olin jatkuvasti huonovointinen ja ihan älyttömän väsynyt koko ajan. Epäiltiin jo ties mitä sairauksia mutta verikokeissa kaikki oli kuitenkin kunnossa. Sitten jossain vaiheessa sairastelu loppui.
Toivon todella että nyt ei ole kyse samasta kuin silloin. En halua olla taas kuukausikaupalla puolikuntoinen! Varsinkin, jos mitään vikaa ei löydy taaskaan. Jälkeenpäin olen kuullut parista muustakin tyypistä joilla on ollut samanlaisia oireita eikä syytä niihin ole koskaan löydetty. Lääkäreiden mukaan joillakin ihmisillä "vain on tällaista". Tosi lohduttavaa.

Näin yhden ihmisen. Istuttiin iltaa mun luona melkein viisi tuntia, puoli neljään asti. Aika meni tosi nopeasti kun oli niin paljon juteltavaa. Käytiin hyviä keskusteluja. Tällaiset illat/yöt ovat kyllä paikallaan aina toisinaan. Toisille ihmisille voi puhua kaikesta, toisille ei. Tälle ihmiselle voi.
Kiitos hänelle juttuseurasta ja kuuntelusta ja tuliaisista :)

Vihdoinkin yksin. Oon ilmeisesti aika hyvin jo tottunut asumaan yksin kun alkoi jo hiukan ahdistaa toisen jatkuva läsnäolo. Vaikka kivaa olikin niin silti. Mutta nyt on rauha maassa taas :)

Eilinen oli hauska päivä, krapulasta huolimatta. Käytiin tosiaan kattomassa Babel ja mä tykkäsin siitä. Oli ehkä Alejandro González Iñárritun paras leffa. Kyllä Amores Perros ja 21 grammaakin olivat hyviä mutta tää osui muhun jotenkin vahvemmin kuin ne.

Leffan jälkeen käytiin kahvilla ja sit joku melkein houkutteli meidät Infernoon mutta saatiin kuitenkin pidettyä itsekurista kiinni =) Lähdettiin sitten kävelemään pitkin öistä Helsinkiä. Käveltiin melkein pari tuntia. Se oli aika kivaa. Ilma oli hyvä ja tuntui jotenkin epätodelliselta. En osaa selittää sitä. Sitten lopulta lähibaarissa nautitun punkkulasillisen kautta päädyttiin kotiin joskus kahden maissa. Juteltiin neljään ja sen jälkeen nukuttiin hyvin. Mahtavaa.

Tänään yritettiin koko päivän ajan lähteä uusintakävelylle mutta ei saatu aikaseks. Tosin ilmakin oli aika kurja. Oltiin sitten vaan ja keskusteltiin henkeviä. Illemmalla käytiin vielä syömässä.

Vanhat tutut ihmiset on hienoimpia asioita mitä voi "omistaa". Ei tarvi selitellä asioita tai omaa toimintaansa kun ne tietää ja tajuaa kaiken. Ihana olla välillä seurassa joka tietää täysin mitä se merkitsee mulle eikä odota mitään sen enempää. Vilpitön välittäminen on aika kaunis asia.