Yksi käsky, kaksi sanaa. Helppo ymmärtää. Yksinkertaista. Selkeää. Mutta niin, niin, niin vaikea toteuttaa. Se on kuin kiusaus: Mitä kovemmin yrittää olla ajattelematta, sitä enemmän ajattelee. Päättää siivota - ja tiskatessaan huomaa ajatustensa vaeltavan. Tarttuu kirjaan - ja pian tuijottaa sanojen läpi tyhjyyteen, ajatellen. Juttelee jonkun kanssa - ja koko ajan meinaa pukea sanoiksi ajatuksensa. Se on kuin pakko. Se on pakko. Pirullista.
Olisi niin paljon helpompaa, jos vain osaisi pysyä alkuperäisessä suunnitelmassaan. Harmi vain, ettei tahdolla näytä olevan tässä juurikaan päätösvaltaa.
Ehkä lenkillä saan itseni kuriin, hetkeksi.
2 kommenttia
Satu
2.3.2008 23:30
Joo, niinpä olisi. Mullakin varmaan tulee noi samat asiat ens yönä uniin...
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 11:05
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin