Alkaako ahdistus helpottaa?

Toivottavasti. Heräsin aamulla hyvän ystäväni soittoon, ja itse asiassa hyvä että heräsin; muutoin olisin nukkunut liian pitkään. Oli kiva jutella ja tulin heti hyvälle tuulelle. Soitto sai miettimään, että tyhjältä tuntuva talvi ei ehkä olekaan niin kovin tyhjä - onhan tässä kuitenkin edessä kaikenlaista.

Ensi viikolla alkaa sosiologian suomalainen yhteiskunta -kurssi, seuraavalla viikolla puolestaan englannin kielen tekstinymmärtäminen. Ensi viikolla aion myös hommata pääsykoekirjan ja hoitaa pari lehtijuttua pois alta. Tiedossa on lisäksi toimituspalaveri ja uusien aiheiden ideointia. Näyttää vähän siltä, että tammikuu hurahtaa ohi ennen kuin huomaankaan. Helmikuun kun hoitaa samalla vauhdilla, alkaakin - ainakin kalenterin mukaan - kevät. Ja sitten on tiedossa taas uusi reissu, joko maalis- tai huhtikuussa. Jonka jälkeen voikin alkaa odottaa kesää.

Tuskin siis olen karkaamassa pidemmäksi aikaa muille maille vierahille vielä tänä keväänä. Missään nimessä en tuota ajatelmaa ole kuitenkaan hylännyt. Jos en pääse opiskelemaan, on hyvinkin mahdollista että lähden joksikin aikaa pois. Jos taas pääsen - no, sen näkee sitten. Lähitulevaisuudessa, tarkoittaen lähivuosia, aion sen kuitenkin toteuttaa. Tuntuu vain että täytyy. Ja että haluan.

Tänä viikonloppuna ajattelin vain olla. Tänään olisi tiedossa tutun tupari- ja synttäripirskeet, mutta jätän ne väliin. Menohalut ovat nollassa joulukuun juhlimisten jälkeen, ja rahaakin tosiaan on hyvä säästää tulevia matkoja silmällä pitäen. Aion siivota, käydä lenkillä, ideoida juttuaiheita, lukea. Illaksi yritän keksiä jotain kivaa tekemistä, ja huomisilta vierähtääkin kaverin kanssa. Meinataan syödä jotain terveellistä hyvää ja varata kevään matkan lennot. Sitten onkin jotain konkreettista mitä odottaa.