Eilen nukkumaan mennessäni en olisi uskonut että vain parin tunnin kuluttua istuisin sairaalassa. Niin siinä kuitenkin kävi. Yhdeltä lähdettiin ja puoli viiden maissa olin takaisin kotona. Yhtä kokemusta rikkaampana, jota en olisi halunnut kokea. Niin, kyse on veljestäni. Enempää en aio täällä aiheesta sanoa, asia kun on liian henkilökohtainen ja liian vaikea.
Eilisen merkintäni otsikko oli `Rikkinäinen sähikäinen`. Viittasin sillä itseeni, mutta en minä sellainen ole, vaan veljeni. Minä olen kuitenkin ehjä. Veli ei ole.
7 kommenttia
avatar
17.4.2007 10:42
Sellaisia ne veljet monesti on.
Tsemppiä sinulle sekä veljellesi ja toivotaan, että paranee. Mä uskon tietäväni miltä sulta ehkä tuntuu.
Vastaa kommenttiin
Satu
17.4.2007 10:48
Kiitos. Tuntuu vaan jotenkin...absurdilta ehkä. On niin vaikea uskoa todeksi tällaista. Mutta eipä auta kuin uskoa ja toivoa parasta.
Vastaa kommenttiin
Leccare
17.4.2007 10:52
Toivottavasti veljesi saa tarvitsemansa hoidon, sen sijaan, että hoitotarvetta olisi arvioimassa senttejä laskeva byrokraatti. Kaunistelematon informaatio mitä voit antaa veljestäsi hoitohenkilökunnalle voi auttaa hänen paranemisprosesissaan.
Vastaa kommenttiin
Satu
17.4.2007 10:56
Tiedän. Menenkin sinne tänään juttelemaan.
Ainakin ihmiset siellä vaikuttivat aidosti välittäviltä ja huolestuneilta, joten eiköhän veli saa tarvitsemansa avun.
Vastaa kommenttiin
Satu
17.4.2007 11:13
Niin juu, mulla oli ihan selkeä ajatus tuohon otsikkoon, en vain jaksanut valaista sitä muille :)
Vastaa kommenttiin
Satu
17.4.2007 12:57
En tunne syyllisyyttä, siihen ei ole aihetta. En olisi voinut tehdä mitään toisin. Nyt täytyy vain keskittyä olemaan veljen tukena. Yöllä juteltiin ja halailtiin pitkään, ja kolmen maissa menen sinne taas.
Itse asiassa mulla on joku hassu usko siihen että asiat tosiaan järjestyvät ja veli toipuu. Toivottavasti olen oikeassa.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 11:28
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin