Helpottaa vähitellen

Huonosti nukutun yön jälkeen en onneksi voi enää niin huonosti kuin eilen. Mutta oli kyllä ihan hirveä yö. Puolet siitä meni heräilyyn ja valveilla oloon ja asioiden miettimiseen, puolet uniin joihin nämä samat asiat tulivat. Ja aamulla piti hetken ajan selvitellä ajatuksia jotta tiesin, mitkä jutut ovatkaan totta ja mitkä eivät.

On edelleen se fyysinen jännityksen tai pelon tunne muttei onneksi enää yhtä vahvana kuin eilen. Tämän kanssa jo kestää olla. Vasta eilen ahdistuksissani tajusin, kuinka hyvin olen lopulta pärjännyt. Vaikka viime aikoina on ollut tosi vaikeaa, en silti oikeastaan missään vaiheessa ole luopunut toivosta. Välillä toki on tuntunut hyvinkin toivottomalta mutta joku usko siihen että asiat kuitenkin vielä järjestyvät, on pysynyt. Ehkä menen sen uskon kanssa aivan metsään mutta on helpompi olla kun tuntuu siltä.

Se täytyy kyllä sanoa, että nyt on tullut vielä lisää asioita joita täytyy ajatella ihan urakalla. Ja niihin asioihin liittyy pelkoakin, mutta erilaista kuin noissa muissa ongelmissa. Pelkoa, epävarmuutta ja epätietoisuutta omista haluistaan, mutta silti paljon hyviäkin tunteita.

Täytyy ehkä jossain vaiheessa lähteä juoksemaan vaikka nyt sataakin. Muuten jään jumiin oman pääni sisälle eikä se ole aina niin kovin hyvä juttu.