Niin sen on oltava

Se on kyllä ihmeellistä miten henkiset jutut tuntuvat fysiikassa. Koko päivän on ollut outo tunne, vähän niin kuin jännittäisi tai pelottaisi. Tiedän että kaikki vaikeat ja keskeneräiset asiathan nuo tuntemukset aiheuttavat mutta on se silti kummallista. Koko ajan on epämääräisen paha olo, silloinkin harvoin kun aivot ovat tyhjäkäynnillä enkä kelaa niitä juttuja. Sitten sitä välillä pitää jopa sekunnin murto-osan verran miettiä että miksi tuntuu tältä, ennen kuin muistaa, miksi. Jännä on tämä ihmisen mielen ja fysiikan symbioosi, ei voi muuta sanoa.

Olen tänään ajatellut kauheasti, jopa paljon enemmän kuin yleensä. Enkä toki pelkästään niitä huonoja asioita. Tämä kuulostaa ihan hirveän typerältä, mutta jollain tapaa olen ehkä löytänyt taas itseni joka tuossa välissä oli kadoksissa. Se tuntuu melko hyvältä. Olen oivaltanut juttuja jotka kyllä tavallaan olen tiedostanut aikaisemminkin, mutten läheskään näin selkeästi. Voisi sanoa että olen yllättäen tajunnut syitä joillekin käyttäytymismalleilleni. Aiemmin olen kyllä tiennyt mitä teen ja senkin olen tajunnut että jotkut jutut ovat aika vääristyneitä, mutta nyt luullakseni tajuan vihdoinkin, MIKSI toimin niin kuin toimin. Se on aika jees.

Puhuminen on hyvä juttu, oikeasti. Se on hyvä juttu ihan itsensä takia. Vaikkei se puhekumppani ihan täysin ymmärtäisi ja vaikka se ei osaisi neuvoa tai edes opastaa, niin ajatusten purkaminen ääneen toiselle ihmiselle on arvokasta ja tärkeää. Toki olen tiedostanut tämänkin jo aiemmin mutten silti ole osannut antaa sille sen ansaitsemaa arvoa. Aivan liian monesti olen kuvitellut pärjääväni yksin, pystyväni ratkomaan asiat omassa päässäni, lausumatta niitä ääneen.
Olen miettinyt ja pohtinut, pyöritellyt ajatuksiani suuntaan jos toiseenkin. Olen kuvitellut sen olevan parasta ja yksinkertaisinta, olen luullut ettei puhumisesta olisi hyötyä, ettei toinen ihminen voi ratkoa ongelmiani. Ja eihän se tietysti voikaan, mutta pointti onkin siinä, että jo niiden asioiden jakaminen, ajatusten ilmaiseminen itsessään saattaa auttaa. Toki jotkut jutut pitää selvittää ihan itse, mutta usein avautuminen on ensiarvoisen tärkeää, ihan jo sen vuoksi että siinä näkökulma pakostikin muuttuu, tai ainakin uusiutuu. Ikään kuin se itseensä ja omaan mieleensä käpertyminen saa pisteen.

Luulenpa että eräät keskustelut Ylöjärvellä loivat pohjaa tämän asian syvälliselle ymmärtämiselle. Ja sitten tänään, siellä sairaalassa veljen kanssa jutellessani tajusin sen ihan täysin. Se vain on niin.

Siis varokaa te joiden kanssa olen läheisemmissä väleissä, saatan vaikka soittaa ja tilittää ;)