Hikisen kuntoilijan vetovoima

Missään ei saa yhtä paljon huomiota osakseen kuin lenkillä ollessaan. Se on muuten fakta. Huomasin tämän taas oltuani äsken juoksemassa; autoilijat tööttäilijät tuijottivat ja hymyilivät, autottomat tekivät kahta viimeksi mainittua. Ilmiö voimistuu aina näin keväisin ja etenkin kesällä, liekö osansa vähenevällä vaatetuksella? Tuntuu vain kummalliselta että tuolla hikisenä juostessaan saa huomionosoituksia joita puolestaan terassilla tai rannalla ei heru edes keskikesällä.

Ei se minua haittaa, ei siinä mitään. Onhan se hiukan kiusallista kun sellaiseen ei näin talven jälkeen ole taas oikein tottunut mutta kun vain keskittyy omaan urheilusuoritukseensa niin eipä tuo kauheasti häiritse. Eri juttu oli kun Italiassa kävin juoksemassa, siellä nämä huomionosoitukset kasvoivat aivan toisiin mittasuhteisiin. Toki Etelä-Euroopassa miltei jokainen pohjoismainen nainen saa kiusallista huomiota osakseen missä tahansa mutta juoksulenkillä se muuttui suorastaan häiritseväksi. Melkeinpä jokainen auto tööttäsi, miehet huutelivat perään ja yrittivät jopa tulla juttusille kesken lenkin. Se ei ollut enää ollenkaan kivaa, keskittyminen itse juoksuun oli vaikeaa.

Onneksi Suomessa ei mennä näin pitkälle. Silti en tätä ilmiötä ymmärrä. Hikisenä juoksijana kerää huomiota enemmän kuin meikattuna, laitettuna ja nätisti puettuna. Miehistä ei todellakaan ota selvää.