Olen tympääntynyt itseeni, kyllästynyt elämääni. Valtaosan ajasta elän siinä uskossa että pystyn melkeinpä mihin vain mutta onko se sittenkin vain kuvitelmaa, harhakuvitelmaa? Ehkä. En tiedä onko minusta sittenkään niihin asioihin joita niin kovasti haluaisin. Kenties ne ovatkin liikaa minulle ja minä olen liian vähän niille.
Eilen itkin, tänään aamullakin. Mitä itkin? Elämääni, näitä toiveitani, niiden saavuttamattomuutta. Olen koko elämäni uskonut tiettyihin asioihin, uskonut niiden tulevan kohdalleni ennemmin tai myöhemmin. Uskonut ainakin pystyväni kurottamaan niitä kohti ja saavani niistä otteen. Nyt en enää tiedä, mitään. Epäilys on vallannut mieleni; mitä jos ei sittenkään? Monet ihmiset eivät saavuta haluamaansa, miksi minä saavuttaisin? Olen pitänyt joitakin asioita itsestäänselvinä, luottanut sokeasti siihen että jonakin päivänä ne ovat minun. Mutta miksi tulisivat olemaan kun yhtä hyvin voivat olla tulematta?
Olen ehkä vähemmän kuin uskoinkaan.
6 kommenttia
Aapi75
29.3.2007 14:56
Ei pelkkä usko ja toivo auta, täytyy tehdä =)
Nyt niskasta kiinni, potku omaan persuuksiin ja laita hihat heilumaan. Ota.
Pystyt kun haluat ja teet sen.
Vastaa kommenttiin
Satu
29.3.2007 16:10
Kiitos teille :) Sailorille erityiskiitos siitä että annoit ajattelemisen aihetta, minille ja Arille kauniista sanoista <3
Aapi: Ei ole kyse siitä ettenkö tekisi. Teen koko ajan. Uskoakin kuitenkin tarvitaan ja välillä tulee epäuskon hetkiä.
Vastaa kommenttiin
Nadanote
30.3.2007 11:47
Minullakin oli tiukkoja tavoitteita sinun iässäsi. Aika ja elämä näyttivät, että olin paljon vähemmän, kuin olin uskonutkaan... mutta vain niissä silloin unelmoimissani asioissa! Monissa muissa asioissa olen ollut PALJON ENEMMÄN, kuin uskoinkaan. Sellaisissa asioissa, joista en osannut aikanaan edes uneksia.
Muutos ja kehittyminen ja niiden myötä mahdollisesti tarvittavat suunnanvaihdokset tekevät elämästä murrosvaiheissaan "itkettävän". Kuitenkin yhden valitun polun vaikeutuminen tai katkeaminen avaa aina mahdollisuuden seurata jotain toista, yhtä hyvää tai parempaakin polkua, jota ei ehkä aiemmin ollut tiennyt olevan olemassakaan.
Sen perusteella, mitä olen ajatuksiasi seurannut olen vakuuttunut siitä, että mahdollista tilapäisistä pettymyksistä ja huolimatta löydät aina keinoja jatkaa nykyisten unelmiesi tavoittelua tai sitten löydät uuden, mielenkiintoisen polun aivan uusiin unelmiin. Elämä on suuri seikkailu... nauti siitä epätoivon kyyneleidenkin keskellä! =)
Vastaa kommenttiin
Caelestis
1.4.2007 16:10
Pitää tavoitella asioita! Pitää asettaa tavoitteita aina hitusen korkeammalle, kuin mitä sillä hetkellä pystyy! Sillä tavalla sitä siirtyy elämässä eteenpäni monellakin tavalla :-)
Mikään ei synny eikä tipahda syliin ilmaiseksi (vaikka ehkä joskus siltä vaikuttaakin). Kaikki asiat ovat jossain vaiheessa jonkin sortin panoksen takana. Mutta se ei vähennä sitä tosiasiaa, että jokainen voi, jokainen osaa, jokainen pystyy! Aivan joka ikinen =)
*kannustaa*
-c-
Vastaa kommenttiin
Satu
1.4.2007 20:58
Kiitti :) Olen päässyt jo pahimman alemmuudentunteen ohi =)
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 11:30
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin