Olen ujo, tajusin sen juuri. Tai olen tajunnut joskus ennenkin mutten ole halunnut myöntää sitä itselleni. Nyt myönnän. Onko se niin huono ominaisuus? Ei kai. Turhauttaa vain kun monet ovat tulkinneet sen kohdallani ylimielisyydeksi, että olisin jotenkin leuhka. Miksi näin, en todellakaan tiedä. Mutta sanottakoon tässä ja nyt että en ole leuhka, en vähääkään. Olen vain ujo.
7 kommenttia
Jaja
1.4.2007 15:06
Sama homma... Ujous oli mulla pahimmillaan lukioaikoina ja jälkeenpäin oon kuullut että jotkut pitivät mua ylimielisenä ja ylpeänä. Ihan uskomatonta kun tosiaan olin/olen vaan isommassa porukassa hieman hiljaisempi ja ujompi.
Ei ujous huono ominaisuus ole vaikka välillä tuntuu, että äärimmäisen ekstrovertit pärjäävät aina parhaiten.
Vastaa kommenttiin
avatar
1.4.2007 16:03
Niinhän se on, että voihan ujokin ihminen olla leuhka. Mielestäni näitä kombinaatioita kun kait ainakin löytyy niin paljon kun on mahdollista.
Se on totta, että ujo ihminen saatetaan mieltää herkästi melko koppavaksi vaikkei tosiaankaan asia näin välttämättä ole. Olen toki itsekin mennyt lankaan tulkinnoissa elämän varrella kuten varmasti kaikki muutkin.
Hyvä esimerkki on se, että mun eksä ei puhunut mulle sanaakaan aikanaan pippaloissa missä tavattiin ekan kerran. Luulin, ettei sitä kiinnostaisi pätkääkään allekirjoittanut vaikka asia lopulta olikin täysin toisin päin. Itsekään en sitten viitsinyt alkaa söpertää siinä tilanteessa mitään kun olin niin vakuuttunut kyseisen henkilön negatiivisesta asenteesta allekirjoittaneeseen. Oli melko lähellä, ettei oltaisi koskaan edes puhuttu keskenämme. Joskus sen jälkeen olen monta kertaa miettinyt, että montakohan ihmissuhdettakin jää muodostumatta ihan vain siksi, ettei perkele saa jengi sanaa suustaan.
Pohtimasi asia on varmasti ikuisuuskysymys johon ei suoranaista ratkaisua tule koskaan syntymään. Kaitpa se on vain sitä randomia millä tämä maailma muutenkin lopulta pyörii. Toisilla käy tuuri ja toisilla ei ja jotkut uskaltavat joskus sopivassa tilanteessa ja toiset eivät. Mistä näitä tietää.
Vastaa kommenttiin
avatar
1.4.2007 16:14
Niin ja tiedän, että menipähän taas ohi aiheen, mutta mielestäni on sinänsä melko oleellinen seikka tuo ujouden ja muiden luonteenpiirteiden erottamisen vaikeus juuri siksi, että se merkitsee melko paljon ensikontakteissa uusiin ihmisiin ja siis myös vastakkaiseen sukupuoleen.
Vastaa kommenttiin
Caelestis
1.4.2007 16:21
Kun kaltaisesi mukava, puhelias ja kaunis nuori nainen puhuu ujoudestaan, niin sitä pysähtyy oikein miettimään. Ujoutta tai vielä vähemmän leuhkuutta en ole teikäläisestä bongannut. Vai onko se niin, että tietyissä tilanteissa et uskaltaudu kysymään/puhumaan/toimimaan?
Mietin nimittäin sitä ujousasiaa omien kokemuksieni kautta, niitä kokemuksia multa löytyy etenkin nuorempana. Ja mun kohdallani (vaikka tällainen vääräsuu olenkin) se näkyi nimenomaan joissain tilanteissa vetäytymisenä tai aloitteen tekemättä jättämisenä.
Joissain tapauksissa ujous kait viittaa myös siihen, että ihminen käy vielä prosessia itsensä kanssa – voi olla vaikeuksia hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. "En minä mitään ole", "ei mun vuokseni tarvitse", jne. ovat sellaisissa tilanteissa tyypillisiä lauseita. Tämäkin miete taas kumpusi näistä omista kokemuksista.
Kun seuraavan kerran vilkaiset peiliin, niin sanohan itsellesi: "Moikka, sä olet kiva!". Ujous ja kainous voivat olla jopa herkkiä ja kauniitakin asioita ihmisessä – kunhan vain silti uskaltautuu puhumaan ja toimimaan :-)
-c-
Vastaa kommenttiin
ZOMQandBarbieQ
1.4.2007 17:39
kaunis oot ja ujo. Sul on kauniita ajatuksiakin ja tää ujous on sun voimavaras -oon ittekkin ujo:D
Vastaa kommenttiin
Satu
1.4.2007 21:15
Toki ihminen voi olla sekä ujo että leuhka, en minä siitä tässä puhunut. Pointti oli se että ujouteni takia minua on pidetty leuhkana jota en ole.
Olen kai sillä tavalla vaihtelevasti ujo että toisinaan olen sitä ja toisinaan en. Se riippuu paljolti seurasta ja tilanteesta. Olen tehnyt toimittajan työtä enkä ole ujo siinä roolissa sillä se todellakin on rooli, ei minua itseäni. Olen siis kai ujo lähinnä henkilökohtaisella tasolla.
Uskallan ottaa riskejä ja tunnustaa tunteeni, osaan myös olla sosiaalinen. En omaa alemmuuskompleksia enkä luule olevani muita huonompi. Ilmaisen itseäni mieluusti verbaalisesti ja pidän väittelyistä, pärjäänkin niissä yleensä. Kaiken tämän vuoksi ehkä tämä "tunnustus" yllättää jotkut ihmiset. Mutta läheskään aina en osaa kohdata rohkeasti uusia ihmisiä. Tavallaan kadehdin ihmisiä jotka tähän pystyvät. Haluaisin olla samanlainen mutten osaa.
En oikeastaan ymmärrä tätä itsekään.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 11:29
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin