Mitä tekee vai miksi tekee?

Pari päivää sitten ystäväni soitti minulle ja pyysi saada tulla luokseni juttelemaan ihmissuhdeongelmistaan. Minulla olisi tuolloin ollut niin sanotusti kädet täynnä töitä eikä lainkaan ylimääräistä aikaa. Toisin sanoen tekemistä olisi ollut sen verran etten todellakaan olisi mielelläni käyttänyt kyseistä iltaa kaverin asioiden puintiin.

Olin jo kieltäytymässä kiireisiini vedoten kunnes tajusin että teen väärin jos kieltäydyn. Silloiset hommani olivat kyllä tärkeitä mutta eivät tosiasiassa niin ensiarvoisen tärkeitä etteivätkö ne olisi voineet odottaa. Tajusin myös että jos itse olisin kipeästi juttuseuran tarpeessa, toivoisin ystäväni laittavan minut toisarvoisempien asioiden edelle. Niinpä lopulta hetkisen näitä asioita pohdittuani päätin sysätä muut kiireet sivuun ja hakea ystäväni luokseni.

Tämän seurauksena aloin pohtia sitä, että onko hyvien tekojen motiiveilla väliä jos kuitenkin tekee hyvin ja oikein? Tunsin olevani lievästi "paha" tai ainakin itsekäs kun edes harkitsin laittavani muut asiat ystäväni edelle. Lopulta tein niin kuin tein lähinnä moraalin vuoksi ja siksi että olisin itse vastaavassa tilanteessa toivonut saavani samanlaista kohtelua. Toki halusin auttaa ystävääni ja olla tukena hänelle mutta sanottakoon että tällä kertaa se ei ollut päällimmäinen seikka joka sai minut liikkeelle.

Olen joskus ennenkin miettinyt samaa asiaa. Tekevätkö vasta jalot tarkoitusperät teosta aidosti hyvän vai onko teko sitä riippumatta motiivin puhtaudesta? Joku jossain joskus halveksi varakasta ihmistä joka antoi rahaa hyväntekeväisyyteen hiljentääkseen omatuntonsa äänen ja voidakseen tuntea itsensä paremmaksi ihmiseksi. Paheksujan mielestä tämän varakkaan ihmisen olisi pitänyt tuntea aitoa empatiaa ja halua auttaa, ja näiden motiivien puuttuessa hän sai itsekeskeisen ja tekopyhän henkilön leiman. Mutta ei kai teon merkittävyys vähene motiivien ollessa "alhaisempia"? Onko pääasia se että tekee vai se, miksi tekee? Tätä tapausta ja itseäni tutkailtuani sanoisin että vain teoilla ja tekemättä jättämisillä on lopulta väliä, ei sillä, miksi tekee tai jättää tekemättä.

Edit: Tämä ei sitten tarkoittanut sitä ettenkö omaisi ollenkaan aitoa auttamishalua ja ettenkö välittäisi hyvinkin paljon läheisistäni ja vieraammistakin. Ja ettenkö useimmiten tekisi asioita juuri auttamisen ja välittämisen takia. Joskus kuitenkin näinkin ja juuri se satunnaisuus ehkä sai miettimään asiaa. Yllätin itse itseni.