Hylkeitä!

Ajoin tänään tosiaan junalla Dublinista Howthiin. Ensivaikutelma oli kalainen ja öljyinen; niiden sekoitus haisi vähän joka puolella satamaa. Melkein heti saapumiseni jälkeen myös yllätyin iloisesti; näin hylkeitä! Siis luonnonvaraisia ja ihan läheltä, ne uivat mereltä siihen satamaan. Viisi niitä taisi siinä pyöriä ja yksi tuli ihan lähelle; tuijotti mua suoraan silmiin vaikka kuinka kauan. :) Siinä pyöri myös joku koira ja haukkui minkä ehti niille hylkeille; se ei varmaan käsittänyt ollenkaan, mitä otuksia ne olivat. Jotenkin tuntui kyllä mustakin tosi kummalliselta katsella niitä siinä, kun tavallisesti niitä on tottunut näkemään lähinnä vain eläintarhoissa.

Kun viimein maltoin lähteä pois hylkeiden luota, suunnistin aallonmurtajalle. Kävelin sen päästä päähän ja lähdin sitten kiipeämään murtajan takaa rinnettä ylös. Päädyin vaellusreittien alkuun ja päätin kävellä läpi yhden niistä. Se kulki aika korkealla kukkuloita pitkin ja sieltä oli uskomattomat näkymät Irlanninmerelle sekä Howthin luontoon. Sain mennä aika rauhassa; vastaan tuli vain pari ihmistä. Polku oli kapea ja sokkeloinen, en tainnut pysyä ihan alkuperäisellä reitilläni vaan poikkesin luultavasti toiselle välillä. No, se ei haittanut, päinvastoin; siten pääsin näkemään niemen toisella puolella olevan majakan ja muita hienoja maisemia. Oli tosi vaikuttavaa Dublinin melun jälkeen päästä yksin luontoon taivaltamaan ja tosiaankin täytyy vielä hehkuttaa sitä, miten upealta tuolla näytti. Kaiken kaikkiaan vaeltelin parin tunnin ajan, sitten palasin alas satamaan ja suuntasin juna-asemalle.

Dubliniin en jäänyt sen enempää enää kiertelemään, vaan palasin ratikalla Goat Towniin ja menin siellä yhteen isoon ostoskeskukseen vielä vähän shoppailemaan. Ostin Bayleysin tapaista kermalikööriä ja vähän muita juomia (tuliaisiksi O:lle Guinnessia ja itelleni vähän Bulmersin light-versiota jota ei saa Suomesta edes Magners-nimellä), ja kassa sitten kysyi multa paperit kun Irlannissa ikäraja alkoholijuomille on 21. No, näytin passia ja sitä sitten alkoi suunnattomasti hymyilyttää kun se katsoi sitä. Mulle ei selvinnyt, mikä niin huvitti. Kenties täällä tiedetään että suomalaiset ovat ainakin yhtä kovia juomaveikkoja kuin irkut itsekin, ja ehkä se sitten nauroi sitä, kun tietysti näki passista, mistä olen kotoisin. :)

Juu´u, siinä oli se matka. Aamuyöllä täytyy lähteä lentokentälle kun aikaisin aamulla on lento takaisin Suomeen. Vähän on haikea olo, kun kyllähän täällä olisi ollut pidempäänkin. Tosin se lohduttaa aika paljon, että luultavasti joulun jälkeen tulen tänne taas. :)