Ilomieli

Vietin eilen iltaa vanhemmilla ja oli oikein rattoisaa. Velikin oli siellä, itse asiassa osan illasta molemmat veljet, kun toinen oli työmatkalla Dublinista. Se kyllä viipyy Suomessa vain kolme päivää, jonka jälkeen suuntaa Moskovaan yhdeksäksi päiväksi. No, oli kumminkin kiva nähdä sitäkin, kun ei taas olla hetkeen nähty. Jossain vaiheessa se siitä sitten häipyi kaverilleen, ja mä jäin väittelemään äidin sekä toisen veljen kanssa mm. huumeista, psykologiasta ja uskonnoista. Oli erittäin antoisa väittely. Veljen kaveri luuli että me tapellaan, mutta totesin vain että jos sä luulet tätä tappeluksi, et ole nähnyt vielä mitään. :)

Juotiin vähän viiniä, ja mä sain parista lasillisesta lievän krapulan. Hienoa. Syötiin valkosipuliperunoita ja tonnikalapihvejä ja salaattia. Katsottiin Katua. Äidin kanssa etsiskelin synttärirunoa 60-vuotispäiville, joille ne isän kanssa menee tänään. Ehdotin Aku Ankan "Suo mulle hauta pohjassa meren, kun vanhuuden peikko mun hyytävi veren" -riimitystä, mutta jostain syystä se ei kelvannut. :D
Aamulla oli kiva herätä kun oli kerrankin kahvia valmiina, munia, viittä sorttia leipää, vihanneksia, juustoa, hedelmiä ja ties mitä. Sinkkutaloudessa kun ei tule aina panostettua tuohon ruokakaappien sisältöön...

Mutta siis joo, tosi kivaa oli. Nyt on hyvä mieli. Lueskelin tuossa vähän esseitä ranskalaisesta nykykirjallisuudesta ja sekin viihdytti. Luen vielä vähän lisää ja sitten suuntaan salille. Illalla ois vielä tarkoitus nähdä yksi vanha tuttu, jonka kanssa ei olla törmätty vuosiin. Mennään yhdelle tai kahdelle, ja ainakin mun osalta se todella jää siihen yhteen tai kahteen. Tämä on lupaus, ja pyhä sellainen. *Pus*