Ilouutinen

Eksäni seurustelee. Arvatkaa, olenko iloinen? No ehdottomasti olen! Kyseinen miekkonen oli yli yhdeksän kuukautta niin rikki erostamme, että joutui syömään masennuslääkkeitä, eikä kerrassaan millään tuntunut pääsevän asian yli. Se oli jotain ihan kamalaa, ja toki kauhean surullista myös. Vielä alkukesästä tämä ihminen lähetteli mulle kaipausviestejä ja oli varma ettei koskaan enää voi rakastua tai olla onnellinen kenenkään toisen kanssa. No, mä toki tiesin koko ajan etteivät tuollaiset luulot pidä paikkaansa, mutta eksä vain ei millään sitä tajunnut. Nyt se kuitenkin on törmännyt naiseen jonka kanssa alkoi seurustella pienoisen tapailun jälkeen. Ja tosiaankin, mies taitaa olla melkoisen ihkuuntunut. :)

Vaikken toki syksyllä olisi voinut tehdä muuta ratkaisua kuin erota siitä ihmisestä, tunsin jonkinlaista epämääräistä syyllisyyttä siitä, miten huonosti sillä alkoi mennä eromme jälkeen. Välitän siitä, joten ahdisti katsoa vierestä toisen masennusta ja surua. Nyt tuntuu hirmu hyvältä se, että masennuksen aika on ohi ja se on taas onnellinen. Kaiken lisäksi tämä myös tarkoittaa sitä, että nyt voimme ihan oikeasti olla ystäviä, siis vilpittömästi. Tähän asti ystävyys oli vähän ongelmallista, sillä mä en oikein koskaan voinut olla eksälleni avoin ja kertoa vaikkapa miesjutuistani muuten kuin ohimennen mainitsemalla. En vain halunnut rikkoa sitä lisää. Nyt sitten voidaan vapaasti keskustella aiheesta, puolin ja toisin. Ja kaikesta muustakin toki. En missään vaiheessa halunnut kadottaa tätä ihmistä elämästäni, sillä viiden vuoden tuntemisen jälkeen olisi ollut hirveän sääli noin vain polttaa sillat takanaan. Onhan kyseessä kuitenkin myös yksi parhaimmista ystävistäni. Mutta nyt se ystävyys vain on niin paljon helpompaa ja antoisampaa. :)

Kaikkea hyvää heille. :)