Tajusin juuri, että maailmassa on tasan yksi ihminen, joka oikeasti tuntee mut. Ja hän ei ole perheenjäsen.
Täytyy vielä lisätä, ettei tämäkään ihminen mua täysin ja kokonaisuudessaan tunne (ei kai voikaan), mutta hän tietää täysin, millainen olen, mitään pois sulkematta. Tunteisiini sisälle ei hänkään tietenkään voi päästä, mutta lähelle kuitenkin. Surullista on, etten tiedä, kuinka kauan hän enää tulee tuntemaan mua.
Niin, enkä tarkoita etteivätkö monet muutkin tuntisi mua hyvinkin, mutta vähän eri asteilla kuin tämä yksi. Ja lopulta, niitä muita hyvin tunteviakaan ei kovin montaa ole, muutama ehkä; äiti, toinen veli, pari pitkäaikaista ystävää. Muille olen melko tuntematon.
Ei tässä pointtia ole, kunhan pohdin.
7 kommenttia
Beliar
25.7.2007 13:28
Tarviiko sitä ketään tuntea..?Mulle riittää et tuntee edes vähän itseään.
Vastaa kommenttiin
Tero
25.7.2007 13:35
Tähän oon joskus itsekin pysähtynyt, miettimään että kuinka hyvin mun lähipiiri oikeasti mut tuntee.
Noita jotka tuntevat mut riittävän hyvin, on vain muutamia.
Kaikkea ei tietenkään ystäväkään voi tietää, kaikkea ei kerrota ja hyvä kun itsensä tuntee edes lähes täysin.
Kysymys kai onkin, että kaipaako ihminen lähelleen toisen, joka tuntisi hänet läheisemmin kuin muut.
Vastaa kommenttiin
Satu
25.7.2007 13:37
Enpä tiedä, ehkä. Jos joskus vielä seurustelen, toivoisin kai ainakin että se ihminen tuntisi mut läheisemmin kuin muut.
Vastaa kommenttiin
avatar
25.7.2007 17:22
Ajatus siitä, että joku tuntee itsensä oikeasti, on sinänsä melko pelottava. Siis jos puhutaan oikeasti tuntemisesta. Se kun on lopulta niin, että kun ei ole olemassa ajatustenlukua, niin ei kukaan ihminen todella koskaan tunne ketään toista ihmistä vaikka olisi tuntenut kuinka kauan.
Tietysti voidaan sitten alkaa asettamaan rajoja sille, että mikä on tuntemista ja mikä ei niin sitten ehkä voitaisiin määritellä se, että tunteeko jonkun ihmisen todella vaiko ei. Mutta jos lähdettäisiin siitä lähtökohdasta, että ei ole mitään rajoja, niin kukaan ihminen ei koskaan todella voi tuntea toista ihmistä läpikotaisin.
Minä ainakin väitän ihan vakaasti, ettei kukaan ihminen tunne minua todella eikä varmasti koskaan tule tuntemaankaan jos nyt ei sitten tule eteen sellaista tilannetta, että avautuisin täysin jollekulle henkilölle ja melko varmasti moinen henkilö olisi sitten nainen, kenen kanssa seurustelisin, koska moinen avautuminen vaatisi niin suuren efortin, ettei motivaatiota sille löytyisi muusta kuin omista tunteista ja todellakin sellaisista tunteista, joita voi tuntea vain romanttisessa mielessä.
Kukaan ystäväni ei koskaan tule todella minua tuntemaan, vaikka paljon minusta "tietävätkin" ja se on kyllä ihan oikeaa tietoa, mutta on paljon asioita, mitkä ovat aina olleet vain pääni sisällä ja tulevat olemaankin. En suoranaisesti edes tunne tarvetta laskea niitä ulos ja toisaalta myöskään en halua, koska on pelottava ajatus, että joku tuntisi minut läpikotaisin ja se siis onnistuisi vain purkamalla kaikki ajatukseni sanoiksi toisen edessä ja siksi kait juurikin vain joku nainen voisi mahdollisesti olla sellainen, kelle sen voisi tehdä ja silloinkin se vaatisi aivan järjetöntä luottamusta.
Veikkaan, ettei näin koskaan tule käymään vaan minä itse pysyn jossain määrin aina kysymysmerkkinä vaikka illuusio siitä, että jotkut tuntevat minut todella, varmasti läheisilläni pysyykin. Mutta eipä sillä ole lopulta juurikaan mitään merkitystä.
Vastaa kommenttiin
avatar
25.7.2007 18:17
"Tuntee itsensä", siis piti sanomani, että "tuntee sinut".
Vastaa kommenttiin
Satu
26.7.2007 09:15
Juu, no kuten sanoin, niin ei tämä yksi ihminenkään mua läpikotaisin tunne koska toisen ajatuksiin ja tunteisiin ei voi päästä sisälle vaikka toinen niistä kertoisikin. Mutta hän tuntee mut kuitenkin niin hyvin kuin vain voi, ja eri tasolla kuin muut ihmiset. Siinä on ihminen jonka seurassa voin olla kuin yksin.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 11:19
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin