Kanipaniikki

Eilen ajattelin kerrankin mennä ajoissa nukkumaan. Tein tarvittavat toimenpiteet ja sitten päätin antaa kanien juosta vielä hetken. Niitä siinä katsellessani huomasin että Wilmalla alkaa olla karvanlähtöaika ja päätin sitten harjata sen. Laitoin Mustin häkkiin ja vein Wilman toiseen huoneeseen jossa se yleensä on hieman rauhallisempi ja siis helpommin harjattavissa.

Harjattuani Wilman lähdin viemään sitä takaisin Mustin luo. Pääsin juuri ovesta "kanihuoneeseen" kun Wilma alkoi sätkiä ja potkia. Kyykistyin siis ja päästin sen hyppäämään lattialle. Siirryin avaamaan häkkiä ja siinä samassa, jostain tuntemattomasta syystä Musti sai jonkinlaisen paniikkikohtauksen. Se alkoi säntäillä pitkin häkin seiniä aivan uskomattomalla vauhdilla ja voimalla. Lähinnä se kimpoili seinämästä toiseen hysteerisenä. Säikähdin itsekin koska näytti siltä että Musti satuttaa itsensä. Yritin siepata sen käsiini mutta onnistuin vasta muutaman yrityksen jälkeen - siitä oli todella vaikea saada otetta.

Lopulta kuitenkin sain napattua Mustin ja nostin sen pois häkistä syliini. Sen sydän hakkasi tuhatta ja sataa ja se oli aivan veltto. Ehdin jo luulla että siltä on vähintäänkin luita poikki. Samassa huomasin että Wilma oli pelästynyt Mustin kohtausta, loikannut ison matkalaukun yli toiselle puolelle huonetta ja piiloutunut vaatekasan alle. Piti siis poimia sekin syliini ja rauhoitella sitten molempia. Vaan eiväthäpän ne rauhoittuneet millään. Päästin ne lattialle ja Musti oli edelleen aivan veltto, kun taas Wilma istui ylivalppaana paikallaan ja rummutti takajalallaan lattiaa ilmoittaakseen "vaarasta".

Kumpikaan kaneista ei liikkunut lähes puoleen tuntiin. Musti näytti olevan shokissa, en ole koskaan nähnyt sitä sellaisena. Jossain vaiheessa Wilma alkoi hieman liikkua mutta edelleen se pamautteli lattiaa vähän väliä ja sai näin sekä Mustin että itsensä säikkymään lisää. Meni toinen puolituntinen ja sitten Musti alkoi tehdä samaa - kuulostella ylivalppaana jokaista pienintäkin ääntä ja rummuttaa lattiaa. Yritin edelleen rauhoitella niitä, puhua tutulla äänellä ja sen sellaista, mutta ei siitä mitään apua ollut. Paniikki ei tuntunut hälvenevän millään.

Kun paniikkikohtauksesta oli kulunut lähes kaksi tuntia, sain varovasti houkuteltua kanit häkkiin. Aikaisemmin en uskaltanut laittaa niitä sinne sillä pelkäsin kohtauksen uusiutuvan. Ja tietysti pahintahan on jos eläin saa sellaisen kohtauksen häkissä ollessaan - silloin se voi loukata itsensä pahastikin. Onneksi Musti ja Wilma olivat kuitenkin siinä vaiheessa jo sen verran rauhoittuneet etteivät tulleet uudestaan hysteerisiksi.

Suljin häkin ja katselin kaneja hetken. Yhä kumpikin oli korvat höröllään ja silmät pyöreinä ja vieläkin ne paukuttelivat häkin pohjaa takajaloillaan, mutta pahin paniikki näytti jo hälvenneen. Saatoin siis sammuttaa valot ja mennä nukkumaan. Kello oli tuolloin kaksi, joten se siitä aikaisesta nukkumaanmenosta.

En vieläkään käsitä mikä tuon paniikkikohtauksen aiheutti. Mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei tapahtunut; ei äkkinäistä kovaa ääntä, liikettä, ei mitään. Yhtäkään lemmikkiäni en ole nähnyt niin hysteerisenä kuin mitä Musti eilen oli. Onneksi se ei sitten kuitenkaan tainnut satuttaa itseään pahemmin.