Katse vasempaan nimettömään päin!

Joskus suhteessa (ja kihloissa) olessani ihmettelin, miten miehet usein baarissa ja muuallakin kyyläsivät ekana sitä vasenta nimetöntäni ja pistivät heti merkille sormuksen. Joillakin se toimi karkottimena, joillakin magneettina ja joidenkin kohdalla se ei muuttanut mitään. Ihmettelin, koska en itse ollut koskaan toiminut niin; en katsellut ihmisten sormia mahdollisen sormuksen pelossa/toivossa. Luulin että kyseessä oli tapa, jota itse en myöskään tulisi koskaan tekemään, eikä mieleeni edes juolahtanut, että juuri olosuhteiden vuoksi en noin toiminut; seurustellessa ei juuri kiinnostanut, oliko joku mies kihloissa vai ei, ja ennen tuota kyseistä suhdettani olin niin nuori, etteivät ihannoimani miehet juuri olleet rengastettuja (teiniXkihloja lukuun ottamatta tietysti).

No, nyt, kun on tullut taivallettua sinkkuna lähes vuoden verran, huomaan itse tekeväni tuota ihan samaa; vaistomaisesti kiinnostavan miehen nähdessäni vilkaisen, näkyykö sitä sormusta. Eihän sormuksettomuus toki koko totuutta kerro, sillä voihan sitä toki seurustella ilman kihlojakin, mutta sillä tarkistuksella on ainakin helppo sulkea jotkut tyypit kokonaan pois. Jos sormessa on sormus, eipä tarvitse edes harkita juttusille menoa. Eikä siinä nyt toki enää mitään kummallista ole; kai on ihan normaalia katsastaa, onko tyyppi varmuudella varattu vaiko ei, kun kerran tuollainen merkki saattaa olla nähtävissä.

Juu, eipä tässäkään taas mitään sen kummempaa pointtia ollut. Kunhan tuli mieleen, kun äsken lounasostoksilla hauskannäköisen kassapojan käsiä vilkuilin. :D