Kello tulee kaksi ja mä kirjotan blogia - taas. Ei nukuta. Ahdistaa niin pirusti. Pitikin mennä lukemaan toi yksi viestiketju. "Suhtaudutko positiivisesti tulevaisuutesi?" tai joku vastaava, vittu. No en suhtaudu. Miksen mä taaskaan muistanut mitä siitä seuraa kun koittaa pärjätä niin hienosti itekseen; puhuu muille ehkä joistain tavallaan ulkoisista jutuista mutta jättää ne omat asiat sisälleen. No tämä siitä seuraa; hajoaminen.
Mulla vaan on niin luuseriolo tällä hetkellä. Mitään en tiedä ja siksi mihinkään en pysty. Kaikki kaatuu ennen kuin on alkanutkaan. Ja minkä sille voi jos ei vaan tiedä? Mä haluaisin tietää mutta kun en helvetti tiedä vaikka repisin aivojani mihin suuntaan tahansa. Ja samalla tuntuu että aika valuu hukkaan ja etenkin kaikki potentiaali. Onko mussa edes sitä? On kai, siihen sentään vielä uskon, mutta kun sen suuntaaminen tuottaa niin järjettömästi ongelmia.
Oikeesti. Kaikki muut kulkevat eteenpäin, menestyksestään riemuiten. Ja mä vaan seison paikoillani pakokauhuisena tietämättä mihin mennä. Ja yritän peitellä sitä koska mun on käytännössä mahdoton tunnustaa etten tosiaankaan tiedä. En mä sentään halua olla häviäjä julkisesti. Vaikka pahinta on kyllä olla sitä itselleen. Sehän tässä just ahdistaakin; se, etten mä ole sitä mitä niin sinnikkäästi olen itselleni uskotellut. Äsken itkin kun tajusin että mun on ehkä pakko vihdoinkin luopua siitä mitä mä niin järjettömästi olen halunnut.
Enkä mä ole edes kännissä. Olisinkin.
4 kommenttia
Leccare
12.5.2007 08:58
Päämäärättömiä hetkiä tulee elämässä. Jossain vaiheessa oppii riskinhallintaa ja eikä laita kaikkea yhden käden varaan vaan etsii tyydyttäviä väliaikaisratkaisuja joista on edes jotain iloa sillä aikaa, kun hakee sitä omaa unelmaansa. Sulla on vielä aikaa tehdä vaikka mitä. Parhaassa tapauksessa ehdit jopa muuttamaan Helsinkiin ja löydät unelmasi.
Vastaa kommenttiin
animisti
12.5.2007 09:06
Sen myöntäminen, ettet sä olekaan sellainen, mitä itelles oot uskotellut, on jo askel tulevaisuuteen. Vaikka välillä onkin hukassa, niin kyllä se oikea suunta vielä löytyy. Stressaamalla ja ahdistumalla ehkä ei, mutta ajan kanssa varmasti.
Se, että jannaa paikallaan tietämättä mitä haluaa tulevaisuudelta, ei tee kenestäkään luuseria.
Vastaa kommenttiin
Satu
12.5.2007 16:30
eraserhead: Joo, tämä ja yks toinen asia suretti. Ja surettaa.
Leccare: Ei enää ikinä Helsinkiin :)
animisti: Iso Kiitos.
Eline: En mä luovuta, mutta joskus vaan tulee näitä hetkiä. Kiitti :)
mini: Sä osaat lohduttaa :)
Kiitti mussukat. Kai tämä tästä.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 11:26
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin