Laiska, tyhmä ja saamaton

Ihan on otsikon mukainen olo. Eikä välttämättä mene edes kovin paljon ohi totuudesta :) Ensimmäistä ja viimeistä adjektiivia en ole edes koskaan epäillyt, mutta joskus uskottelin itselleni olevani ihan fiksu. Kai oli jotenkin helpompi elää laiskuutensa ja saamattomuutensa kanssa kun saattoi aina pettää itseään toteamalla: "Ainakin olen fiksu."
Joopa joo.

On mielenkiintoista, että noin 80 prosenttia (vai oliko se vähemmän tai enemmän, tämä luku on ihan mutu-tuntumaa) ihmisistä uskoo olevansa keskimääräistä älykkäämpiä. Mua jaksaa aina huvittaa tuo. Millähän ihmeen perusteella noin kuvitellaan? Onko se jokin arjen selviytymiskeino? Aina kun maailma tuntuu liian sekasortoiselta, kun ei ymmärrä jotain, kun tuntuu jumiutuneen paikoilleen, voi vedota siihen että on mahtipontisen älykkyytensä vuoksi vain niin eri aaltopituudella muiden kanssa. No, kaipa sekin on parempi kuin oman vähäisyytensä myöntäminen ja luovuttaminen.

En mä kai koskaan ole kuvitellut olevani sentään keskimääräistä älykkäämpi (ainakaan mitään en myönnä :D). Mutta en mä itseäni kyllä tyhmänäkään ole pitänyt. Ei se silti mitään tarkoita; hullu kun ei tajua olevansa hullu, ja samalla periaatteellahan tyhmäkään ei tajua tyhmyyttään. Ehkä olenkin vain suojautunut totuudelta kaikki nämä vuodet. Osittain toki nyt vitsailen tässä, mutta kyllä mä näitä asioita olen ihan tosissanikin miettinyt. Mistä sitä tietää? Joskus olen luullut ajattelevani asioita vain toisella tavalla kuin jotkut muut ihmiset, mutta kenties kyse onkin ollut jostain ihan muusta kuin ajatusmaailmojen erilaisuudesta. Ehkä vain ei voi vaatia kauhalla kun on annettu lusikalla :D

Kaikkea sitä tulee pohdittua. Mä vaan viime aikoina olen jostain syystä alkanut kyseenalaistaa itseäni monessakin mielessä. Vaikka eihän näillä mietelmillä lopulta hullua hurskaammaksi tule. Tyhmä tai en, kai mä voin jatkossakin elää itseni kanssa :)

Edit. Laitetaas ne sanatkin nyt sitten:

Zen Cafe - Laiska, tyhmä ja saamaton

Äitis yrittää, veljeskin on onnistunut,
hankkii elantoa, seurustelee vakavasti.
Sua ei kiinnosta, koulunkäynti eikä läksyt,
ramppaat ulkona, myöhästelet jatkuvasti!

Äitiäs hävettää,
Kuljet oudot vaatteet päällä
Nauraa naapurit: "Köyhäinavustusta tuolle!"
Veljes onnistui kirjoittamaan kuusi ällää.
Kuin voi omena pudota noin kauas puusta?

Milloin ymmärrät kunnioittaa vanhempias?
Et voi odottaa että sulle tuodaan kaikki valmiina.

En oo pettynyt, mietin vaan et minkä virheen tein,
Kun sinusta tuli noin laiska.
En oo surullinen, mietin vain et missä väärin tein
Kun sinusta tuli noin saamaton.
Laiska ja tyhmä ja saamaton.

Tiskaat astiat vain jos sua käskytetään
Huonees lainehtii roskissa ja julisteissa.
Äitis imuroi, kantaa sulle ruokaa eteen.
Soitat suutasi, ryystät kaljaa kaupungilla,
Et voi odottaa, että sulle tuodaan kaikki valmiina.

En oo pettynyt, mietin vaan et minkä virheen tein,
Kun sinusta tuli noin laiska.
En oo surullinen, mietin vain et missä väärin tein
Kun sinusta tuli noin saamaton.
Laiska ja tyhmä ja saamaton.

Istut yhtä vetelästi niin kuin kaveriskin.
Kuontalos on siivoton, vaikka sulle pistin rahaa parturiin.
Kiinnostuisit urheilusta, niin et ois noin laiha,
ryhdistäydy nuorimmainen, asennettas vaihda!

En oo pettynyt, mietin vaan et minkä virheen tein,
Kun sinusta tuli noin laiska.
En oo surullinen, mietin vain et missä väärin tein.

En oo pettynyt, mietin vaan et minkä virheen tein,
Kun sinusta tuli noin laiska.
En oo surullinen, mietin vain et missä väärin tein.

En oo pettynyt, mietin vaan et minkä virheen tein,
Kun sinusta tuli noin saamaton.

Laiska ja tyhmä ja saamaton!

Laiska ja tyhmä ja saamaton!