Rauha, varmuus, hyvyys

Jos mä olen parina päivänä kirjoitellut vähän alavireisiä merkintöjä, niin nyt tuntuu taas olevan parempi mieli. Mä taidan todellakin tietää mitä haluan. Se on jotain ihan muuta kuin mitä viime vuosina olen ajatellut, mutta mä olen aika varma siitä tällä hetkellä. Viimeinkin mä näen itseni läpi. Näen, etten ole sitä mitä ehkä halusin olla, mutten silti yhtään huonompi tai vähemmän. Oikeastaan päinvastoin. Mä olen aina luullut että maailmassa on vain yksi juttu jonka mä osaan, vain yksi asia jossa oikeasti olen hyvä ja josta voin kaavailla aineksia tulevaisuuteen. Nyt mä tajuan että on muutakin. Toki kirpaisee ymmärtää ettei se syvälle piirtynyt juttu olekaan kokonaisuudessaan sitä mihin mä sovin, mutta nyt mulla on jotain sen tilalle. Eikä mun tarvitse siitäkään luopua kokonaan, vain muuttaa vähän sitä kaavaa jonka itselleni suunnittelin. Mulla on nyt tosi vahva tunne tämän suhteen. Toivottavasti en erehdy.

Ja muutenkin maailma on taas mukava paikka. S on paljon pirteämpi kuin eilen. Oltiin äsken mammalla kahvittelemassa ja se meni hyvin, niin hyvin että S tahtoo lähteä toisellekin mummille porukassa. Ei se pelkääkään niin paljon. Nyt se soittaa kitaraa tuossa vieressä ja laulaa. Mulla oli eilen aika ristiriitaisia tunteita sitä kohtaan ja tavallaan olin siksi aika pettynyt itseeni. Voiko sellaiset tuntemukset olla oikeutettuja? En mä tiedä. Mutta mä en aio tällä kertaa jättää niitä sisälleni ja murehtia yksikseni vaan ihan varmasti puhun niistä vielä. Kun mä kuitenkin tiedän että se helpottaa. No, pääasia että nyt meillä molemmilla on parempi mieli. S tuntee kiinnostusta asioihin ja se on tärkeää.

Yöllä mä aloin pitkästä aikaa lukea. Siis muutakin kuin pääsykoekirjoja. Se on hyvä, se kertoo edistyksestä itseni suhteen. Mä en ole pitkään aikaan kyennyt lukemaan. Erinäiset asiat ovat painaneet liikaa. En ole voinut keskittyä. Mutta eilen mä kävin kirjastossa ja lainasin muutaman kirjan. Aloitin niistä yhden ja hetken päästä tuli se tuttu tunne; en halunnutkaan lopettaa lukemista. Se on ominaista ja ominainen on hyvästä. Se todellakin tarkoittaa että mä alan hellittää otettani murheistani, hyvällä tavalla.

Ja nyt on jo sunnuntai. Sekin on hyvästä.